MUKANA JATKOSOTAKALENTERI 1941 PUOLASTA HIROSHIMAAN 1939–1945 70 17 71 -2 00 4 PA L. V K O 20 20 -5 3 TAISTELU BRITANNIASTA MAIHINNOUSUSOTAA TYYNELLÄMERELLÄ STALININ JA HITLERIN SOTA RATKAISU IDÄSSÄ 1944
84 Ratkaisu idässä 1944 Toisen maailmansodan alkunäytös 46
Maihinnoususotaa Tyynellämerellä 4 Toisen maailmansodan alkunäytös 16 Kun Saksa ja Neuvostoliitto jakoivat Euroopan 22 Taistelu Britanniasta 37 Historian siipien jylinää Duxfordissa 44 Achtung: Spitfire! 46 Bagration – Saksan keskustan armeijaryhmän tuho 61 Ilman herruutta 64 Ratsuväen viimeinen rynnäkkö 66 Maihinnoususotaa Tyynellämerellä 84 75 vuotta Hiroshimasta 87 Kauhun tasapainon synty 91 Ydinpommia kuljettaneen sotalaivan synkkä kohtalo. 050 590 3964, toimitus@suomensotilas.fi • Ulkoasu: Matti Vartiala, puh. TÄSSÄ EXTRASSA TOINEN MAAILMANSOTA Postiosoite: Döbelninkatu 2, 6 krs., 00260 Helsinki • etunimi.sukunimi@suomensotilas.fi • Toimitus: Jaakko Puuperä, puh. Aineisto hyväksytään julkaistavaksi ehdoin, että Kustannus Oy Suomen Mies saa aineistoon hyvän kustannustavan puitteissa eri korvauksetta vapaan käyttöoikeuden tiedonvälitystoiminnassaan, ellei muuta ole nimenomaisesti sovittu. 0400 418 705 • Kirjapaino: PunaMusta • ISBN 978-952-9872-80-0 Julkaistava aineisto. 040 589 4547 • Kustantaja: Kustannus Oy Suomen Mies, Toimitusjohtaja Kai Ahotupa, puh
4 II MAAILMANSOTA Alkunäytös Toisen maailmansodan ...vai eurooppalaisen sisällissodan välinäytös?
II MAAILMANSOTA 5 SOTA ON ALKANUT! Vanha keisarinaikuinen, Dreadnoughtia edeltäneen Deutschland-luokan taistelualus SMS Schleswig-Holstein on avannut tulen Danzigin vapaakaupungin (Gdansk) edustalla olevaa Puolan Westerplatten niemen tukikohtaa vastaan. On ensimmäinen syyskuuta 1939.
Wielu . in ilmahyökkäyksen osana ”salamasotataktiikan” nimen pian saanutta saksalaista versiota liikesodankäynnistä. syyskuuta 1939 Westerplatten taistelulla, vai alkoiko. in noin 1 200 puolalaisen uhrin välillä on selvä. Hyökkäyksellä olisi siis ollut sotilaallinen syy. Erittäin epämukavalta tuntuva, mutta hyvin mahdollisesti oikea sotahistoriallinen selitys saattaakin olla, että terrorin psykologia ja nopean ratkaisevan iskun ajatus oli veistetty samasta puusta. Toinen maailmansota oli alkanut kuitenkin Aasiassa jo viimeistään 1937. in terroripommitusta Guernicaan ja tuli siihen lopputulokseen, että molemmissa olisi nähtävissä samanlainen terroritavoite. issa ei ollut saksalaisViime vuonna järjestettiin Euroopassa toisen maailmansodan alun 80-vuotismuistotapahtumia. Alkoiko se Euroopassakin jo ennen syyskuuta 1939. Saksalainen historioitsija Hans-Erich Volkmann vertasi Wielu . Westerplattea ei tuhottu yhtä suruttomasti kuin Wielu . syyskuuta 1939 alkoi ehkä jo klo 4.37 tai viimeistään klo 4.40. Ero Westerplatten 15 puolalaisen kuolonuhrin ja Wielu . in ilmahyökkäys 1. Yhtä lailla sodan alkulaukauksina voitaisiin pitää Luftwaffen ilmahyökkäystä Wielu . Ilmasodan uusi normaali Kymmenen vuotta Volkmannia nuorempi, vuonna 1948 syntynyt saksalainen historioitsijoja Rolf-Dieter Müller näki Wielu . Sotataidon historian näkökulmasta terroritavoite ja sotilaallinen syy eivät sulje toisiaan pois – niin kyyniseltä kuin se kuulostaakin. in ilmahyökkäys sotarikos vai modernin sodan uusi normaali. issa muutamaa minuuttia ennen hyökkäystä Westerplattelle vai ei, on lopulta pelkkää knoppiviisastelua. Oliko vuosi 1939 vain osa ajan katkeamatonta jatkumoa. Müllerin mielestä tarkoituksena oli tuhota yksi puolalainen jalkaväkidivisioona ja ratsuväkiprikaati, mutta sumun takia ei nähty, että divisioona ja prikaati olivat jo poistuneet kaupungista. . Olemmeko tekemässä taas samat virheet. Kapitän zur See (vastaa Suomen kommodoria) Gustav Kleikamp antoi käskyn avata tuli alukseltaan Schleswig-Holsteinilta Danzigin vapaakaupungin edustalta 1.9.1939 klo 4.47. Italialaisen Giulio Douhetin ilmasotateoria oli muodissa, ja heti sodan alussa ainakin Saksa ja Neuvostoliitto valitsivat douhetistisen ilmasotadoktriinin. 6 II MAAILMANSOTA T oinen maailmansota alkoi 1. Tärkeämpää kuin tarkka aika, on kysymys siitä, oliko Wielu . Operaation kannalta ei ollut sotilaallista syytä saada Westerplattea nopeasti haltuun. Westerplatten puolustajien sankaritarina levisi maailmalle – myös osana länsivaltioiden sotapropagandaa. Saksalaisten yllätyshyökkäys nykyään Gdanskina tunnetun Danzigin Westerplattelle ei tietystikään tapahtunut yksin. Everstiluutnantti, tohtori Agilolf Kesselring kuorii eurooppalaisen sisällissodan ja yhteisen historiamme sipulin. in kaupunkiin. ia, sillä Danzig oli vanha saksalainen kaupunki ja sen takaisinvalloittaminen – kansallissosialistisen Saksan näkökulmasta vapauttaminen – ei olisi sopinut tuhoamisen kanssa yhteen. Alkoiko sota Wielu . Suomessa – ja tietysti myös Suomen Sotilaassa – kunnioitettiin viime talvena talvisodan 105 kunnian päivän tasavuotismuistoa. Oliko kaikki kauhu, johon maanosamme 80 vuotta sitten syöksyi, vain kulminaatiopiste jo sata vuotta sitten meneillään olleessa eurooppalaisessa sisällissodassa, jonka alkujuuret olivat vuodessa 1914 ja sitä edeltäneinä vuosisatoina rakennetussa eurooppalaisessa valtakamppailussa. syyskuuta 1939. TEKSTI: AGILOLF KESSELRING. Wielu . Majuri Henrik Sucharskin puolalaiset Westerplatten puolustajat antautuivat vasta 7
37 mm:n panssarintorjuntatykki tukee jalkaväen etenemistä kovin pehmeällä tiellä. Suuren yleisön kuva Puolan sotaretken sotatoimista muistuttaa yhä enemmän natsien propagandan ja Hollywood-elokuvien sekoitusta kuin todellisuutta syksyllä kahdeksan vuosikymmentä sitten.. II MAAILMANSOTA 77 SAKSAN WEHRMACHT on ylittänyt Puolan rajan syyskuussa 1939
Noin 35 000 taisteluun osallistuneista kansallismielisistä ”espanjalaisista” vain 15 000 oli espanjalaisia muukalaislegioonalaisia – muut olivat italialaisia. Canaris oli osallistunut kentällä vuoden 1919 saksalaisten bolševikkien eli niin kutsuttujen spartakistien (nimi juontuu myyttisestä roomalaisesta orjakapinan johtajasta Spartacuksesta) vastaisiin taisteluihin Berliinissä. Toisaalta Puola ei ollut ensimmäinen Hitlerin Wehrmachtin hyökkäyksen kohde. maaliskuuta 1939 Saksan asevoimat valtasivat Prahan ja loputkin Tšekinmaasta. Zaisserista tuli myöhemmin DDR:n Stasin luoja ja päällikkö (Minister für Staatssicherheit). Operaatiota johti silloinen italialainen eversti Mario Roatta, joka oli italialaisen sotilastiedustelun (Servizio Informazioni Militari, SIM) päällikkö. Kansallismielisten armeijoiden ylipäällikkö Generalíssimo Francisco Franco Bahamonde ja Saksan Legion Condorin, Italian Corpo Truppe Volontariien ja Portugalin Legion Viriaton sotilaat osallistuivat voittoparaatiin 19. Uhkaus Prahan pommittamiseksi oli ollut ilmassa koko ajan ”poliittisten vaatimusten vahvistajana”. Muut tasavaltalaisten joukot Alicantessa, Almeríassa, Murciassa ja Cartagenassa antautuivat viimeistään 1. XIII prikaatin komentaja oli kenraali Gómez – Saksan Gelsenkirchenissä syntynyt Neuvostoliiton kommunistisen puolueen jäsen Wilhelm Zaisser. 8 II MAAILMANSOTA ten silmissä oikeastaan mitään säilyttämisen arvoista, ja alueen haltuunotolla oli kiire operaation kannalta. Jo 15. elokuuta operaatio Tannenbergin. Korkein Neuvostoliiton sotilaallinen neuvonantaja oli Grišin eli Jan Berzin. XI prikaatia johti ”Madridin pelastaja” kenraali Kléber – oikeasti Itävalta-Unkarissa syntynyt GRU:n agentti Manfred (Moses) Stern – ja hänen poissa ollessaan Saksan kommunistisen puolueen jäsen everstiluutnantti Hans Kahle. Saatiin syy sotaan – casus belli. Näin katsottuna toisen maailmansodan ensimmäinen uhri oli Saksan kansalainen, jonka saksalaiset murhasivat saksalaisessa propagandaoperaatiossa. Operaatiossa saksalaiset hyökkäsivät saksalaisen Gleiwitzin radioasemalle esittäen iskun puolalaisten vapaajoukkojen hyökkäyksenä Saksaan. Natsien omat Mainilan laukaukset jo kuukausia ennen Mainilaa. Natsipuolueen oman salaisen palvelun (SD, Sicherheitsdienst des Reichsführer SS) agentin SS-Sturmbannführer Alfred Naujocksin ryhmä toteutti jo 31. Vain kaksi viikkoa myöhemmin päättyi Espanjan sisällissota, jota oli käyty vuodesta 1936 lähtien. huhtikuuta 1939. Liivinmaalla syntynyt Berzin oli entinen GRU:n päällikkö ja toimi Espanjassa käytännössä kansainvälisten prikaatien johtohahmona. Saksa olisi siis natsipropagandan mukaan vain puolustanut omaa maataan puolalaisten hyökkäystä vastaan. toukokuuta 1939. Espanjasta Gleiwitziin Joka tapauksessa maailmansota ei alkanut sen enempää Wielu . Hyvä esimerkki siihen on Guadalajaran taistelu (3.–23.3.1937). SD-ryhmä tappoikin täysin viattoman saksalaisen 41-vuotiaan gleiwitziläisen siviilin Franz Honiokin. issa kuin Westerplattessakaan. Saksan ja Neuvostoliiton tiedustelupalvelut tekivät näin Espanjan sisällissodasta sijaissodan, mahdollisen tulevan yhteenoton harjoituksen. Nykyisin muodissa olevaa termiä käyttäen: keväällä 1939 loppunut sota oli muun muassa Neuvostoliiton, Tasavaltaiset asemissaan taistelun aikana. Espanjan pääkaupungissa Madridissa tasavaltalaiset joukot antautuivat 28. Tarvittiin myös ruumis. Italialaisten läpimurron jälkeen tasavaltalaisten vastahyökkäyksen tekivät XI ja XIII kansainvälinen prikaati. Panssarisotaa Espanjassa Saksalaisen Legion Condorin taustahahmona toimi saksalaisen sotilastiedustelun päällikkö Vizeadmiral (vara-amiraali) Wilhelm Canaris. maaliskuuta 1939. Tämä sota oli ollut paitsi sisällissota, niin jälkikäteen arvioiden myös eurooppalaisten valtioiden välisen yhteenoton harjoitus ja sijaissota. Espanjan sisällissota oli ennen kaikkea kiväärimiehen sotaa, koska ilmaja panssarisodankäynnin rooli muodostui varsin vaatimattomaksi.
Espanjassa Guadalajaran (1937) ja Ebron (1938) taisteluissa nähtiin kenties ensimmäiset edes jokseenkin modernit laajemmat panssarioperaatiot, joissa panssarivaunut taistelivat panssarivaunuja vastaan ilmavoimien tukiessa. Kyse oli kuitenkin kevyistä vaunuista. Suurin osa oli Carro Veloce CV35 -vaunuja (myöhemmin L3/CV35). Neuvostoliitto toimitti tasavaltalaisille 60 BA-6ja BA-I-panssariautoa. Valtiovallan siunauksella sotaa seurasi myös joukko suomalaisia sotilastarkkailijoita. Oikealla yllä: Kansallismielisten johtoa, kenraali Francisco Franco on kuvassa keskellä.. Tämä ”nopea vaunu” luokiteltiin siis myöhemmin kevyeksi vaunuk5,1-TONNINEN BA-6-NEUVOSTOPANSSARIAUTO oli aseistettu tulivoimaisella 45 mm panssarintorjuntatykillä, mikä teki siitä tulivoimaisemman kuin mikään kansallismielisten panssarivaunu. Länsimaat taistelivat – tosin pienemmällä panoksella ja vähemmällä valtiollisella osallistumisella – Espanjassa Neuvostoliiton kanssa samalla tasavaltalaisella puolella. II MAAILMANSOTA 9 Italian ja Saksan välistä hybridisotaa – proxy war olisi vanhempi termi. Kuriositeettina mainittakoon, että suomalaisiakin löytyi molemmilta puolilta. Guadalajarassa italialaisen eversti Valentino Babinin johtama panssariryhmä Raggruppamento Carristi hyökkäsi yli sadalla panssarivaunulla
Espanjassa käytettiin kaikkiaan 149:ää italialaista CV35-vaunua. Kuuluisin on italialaisen everstiluutnantti Ruggero Bonomin komentama lentolaivue La Cucaracha. 10 II MAAILMANSOTA si tai niin kutsutuksi tanketiksi. Oikealla piirroskuvassa saksalaisen vapaaehtoisten Panzer gruppe Drohne -panssariyksikön aliupseeri työhaalarissa Espanjassa 1937–1938.. Samanaikaisesti Saksan Legion Condorin maajoukkojen käytettävissä oli noin 120 Panzerkampfwagen I -konekiväärivaunua tuolloisen everstiluutnantti Wilhelm Ritter von Thoman johdossa. Kansallismielisten 3,2-tonninen ja kahdella 8 mm konekiväärillä aseistettu italialaistanketti Carro Veloce L3/35. Saksan Legion Condor oli aluksi käytännössä yksi lennosto (Geschwader). Italialaisessa panssaripataljoonassa oli neljä panssarikomppaniaa ja vain yksi jalkaväkikomppania. Lentokoneita oli kaikkiaan yli 700, näistä 405 Fiat CR.32 -hävittäjää, 99 Savoia-Marchetti SM.79ja 65 SM.81-pommikonetta. Italialainen lentäjä-ässä sottotenente (luutnantti) Bruno di Montegnacco saavutti Espanjassa 14 ilmavoittoa. Saksalaisessa panssarikomppaniassa oli 15 panssarivaunua, ja panssaripataljoona (Panzer-Abteilung) koostui kolmesta komppaniasta. Kampfgruppessa oli kolme laivuetta alkujaan matkustajakoneiksi suunniteltuja Junkers Ju-52 -kuljetuskoneita, joita käytettiin myös pommitustehtäviin, ja yksi Jagd gruppe, jossa oli kolme laivuetta jo Espanjan sodan aikana vanhentuneita kaksitasoisia Heinkel He-51 -hävittäjiä. Sodan aikana Espanjan ilmatilassa lensi yhteensä noin 48 Junkers Ju-52(Pablo), 93 Heinkel He-51ja 30 modernia H. Italia toimitti kansallismielisille yhteensä 157 kpl L3/33ja L3/35-tankettia. Prikaatikenraali Bonomista tuli vuonna 1943 Italian laivastolentäjien komentaja. Vastassa oli ainakin 28 neuvostoliittolaista, tuolloin kovin ajanmukaista, keskiraskasta T26-vaunua. Tasavaltalaisilla oli käytössään yhteensä todennäköisesti ainakin 140 erimallista Neuvostoliiton T-26-panssarivaunua. T-26-panssarivaunuista osa oli konekiväärivaunuja, mutta 45 mm:n panssarikanuunalla varustetulla mallilla oli paljon italialaisia suurempi tulivoima. Uuden sodan esinäytös Italialaisessa Aviazione Legionariassa palveli yhtä aikaa enintään noin 6 000 italialaista sotilasta kuudessa laivueessa
Etummaisen vaunun alle on heitetty savukranaatti. Espanjan opetukset Espanjan sodan opit olivat eri maissa erilaisia. Zaragosan ja Teruelin taisteluissa panssarirykmentti ei osannut vielä käyttää nopeakulkuisia BT-5 (Bistrohodni tank) -vaunujaan, joita tuhoutui 12–13. Lisäksi Ju87 Stuka -syöksypommittajalla tehtiin taistelukokeita. Tämä kaikki piti vuonna 1938 myös paikkansa. 111-pommikonetta (Pedro) sekä 32 edelleen niin ikään varsin ajanmukaista Dornier Do-17 (Bacalao eli turska) -pommittajaa ja myöhemmin 140 ajanmukaista ja uutta Messerschmitt Bf 109 -yksitasohävittäjää. Vastapuolen 30 neuvostoliittolaista Polikarpov I-16 (Mosca eli kärpänen) -hävittäjää korvattiin myöhemmin noin 300 uudemmalla I-16-tyypin hävittäjällä, jotka nimettiin espanjaksi Super Mosca -koneiksi. Ranskalaisten tulkinta oli, että panssarivaunut eivät pärjäisi tykistölle. Ennen kaikkea ensiksi pitäisi oppia, miten pommikoneiden ja panssarivaunujen yhteistyötä voitaisiin hyödyntää paremmin kuin Guadalajarassa. Saksalaiset eivät nähneet italialaisten epäonnistumisen syynä jalkaväen puutetta vaan liian heikkoa ...pitäisi oppia, miten pommikoneiden ja panssarivaunujen yhteistyötä voitaisiin hyödyntää paremmin kuin Guadalajarassa.. panssaripataljoonan T-26ja Panzerkampfwagen I -vaunut harjoituksissa Panzergruppe Drohnen koulutuskeskuksessa Cubas de la Sagran lähistöllä 1938. Puna-armeija oppi Guadalajaran ja Ebron taisteluista, että panssarivaunuja pitäisi aina käyttää jalkaväen yhteydessä eikä ”puhtaina nyrkkeinä”. II MAAILMANSOTA 11 KANSALLISMIELISTEN puolella taistelevien italialaisten vapaaehtoisten Savoia-Marchetti SM.81 -pommikone ja Fiat CR.32 -hävittäjiä. Saksalaiset kuitenkin tulkitsivat opetuksia niin, että modernia sotaa varten tarvittaisiin parempaa kalustoa eli raskaampia panssarivaunuja, jotka pärjäisivät venäläisille T26-vaunuille, ja hävittäjiä, kuten uusia Messerchmittejä, jotka pärjäisivät I-16:lle. Alla: Kansallismielisten 1
Kenraali Urzhin Garmaevin alaisuudessa taas taistelivat burjaatit – siperialainen mongolikansanryhmä, joka oli jäänyt Mantšukuoon maanpakoon Venäjän sisällissodan jälkeen. Divisioonalla oli lisäksi yksi tiedustelurykmentti – kevyttä ratsuväkeä – johon kuului myös 12 tyyppi 92 J. Halhin-Golilla Mongolian ja Mantšukuon raja oli epäselvä. Seuraava kaupunki tai oikeastaan pahainen paimentolaiskylä ja juna-asema Nomonhan sijaitsi 25 kilometrin päässä. Se oli Japanin ajanmukaisin kolmen jalkaväkirykmentin muodostama divisioona. Žukov sai 12. Sen lisäksi parempia panssarivaunuja tulisi käyttää massoittain eli suuremmilla määrillä, ettei hyökkäyksen nopeus hidastuisi! Saksalaisessakin mekanisoidun puolustushaarayhteisoperoinnin tulevaisuudenvisiossa oli tietysti epärealistisiakin ajatuksia, mutta kysehän oli tulevaisuuden sodankäynnin kuvasta. Jos jokin, niin Neuvostoliiton ja Japanin välinen sota oli sijaissota. Halhin-Gol Varsinainen Halhin-Golin taistelu alkoi 20. Mantšukuo oli japanilaisten nukkevaltio Kiinassa, Mongolia Neuvostoliiton. Mka:lla oli peräti kahdeksan ajastaan jälkeen jäänyttä Renault NC-27 Otsu-Gata -vaunua, jotka saavuttivat huikean 18 km/h nopeuden, ja 20 Carden Loyd Mk VI -tankettia. Kahtena seuraavana vuonna Japani otti yhteen myös Neuvostoliiton kanssa ja otti opikseen. Divisioonan tykistö oli heikko ja vanhentunut. Sen kenttätykki tyyppi 38 oli Krupptykki vuodelta 1905, eikä sen parannetunkaan version kantama ylittänyt 11 kilometriä. Japanin 6. Halhin-Golin taisteluissa (11.5.–16.9.1939) neuvostokenraali Georgi Žukov todisti, että massiivisella panssarihyökkäyksellä saartoliikkeineen taistelut olivat voitettavissa uudella tavalla. elokuuta. Keisarillisen Japanin johto oli sitä mieltä, että Halhin-Gol olisi Mantšukuon länsiraja, kun Stalinin Neuvostoliitossa Mongolian itärajan katsottiin olevan noin 15 kilometriä joelta itään. Mantšukuon keisarillisen armeijan (Mka) miesvahvuus oli kokonaisuudessaan silloin noin 70 000, mutta suurin osa joukoista oli paikallisia poliisiosastoja. Aasiassa maailmansota oli alkanut jo viimeistään vuonna 1937 japanilasten laajamittaisella ja brutaalilla sodalla Kiinassa. rajavartio-osastosta ja 15 000 miehen 23. Suurin osa upseereista teki rituaali-itsemurha seppukun. Iskuvoiman muodosti Mka:n 12 mongolialaista ratsuväkirykmenttiä, jotka muodostivat mongolialaisen itsenäisen armeijan Mka:n alaisuudessa. erillisen armeijakunnan komentajaksi Halhin-Golin alueelle. 12 II MAAILMANSOTA panssarivoimien hyökkäystä. Mka:n tukena toimi japanilainen Guandong-joukkojen kuudes armeija, joka muodostettiin 8. kesäkuuta 1939 nimityksen 57. divisioonasta, joka tunnettiin nimellä Asahi heidan eli auringonnousun divisioona. Sota syttyy Aasiassa Mutta alkoiko maailmansota, jollaiseksi se oli hitaasti leviämässä 80 vuotta sitten, sittenkään Euroopassa. elokuuta 1939 mennessä. Sisällissodan kaiut Mantšukuon keisarillisessa armeijassa palveli myös valkoisia venäläisiä joukkoja vielä kaksi vuosikymmentä sisällissodan tappion jälkeen. Hyökkäystä varten Žukov sai lisäjoukkoja, ja heinäkuussa siitä muodostettiin ensimmäinen armeijaryhmä, jossa oli 58 000 miestä, yli 500 panssarivaunua, 250 panssaroitua ajoneuvoa ja 250 lentokonetta. S?k?sha -tankettia aseistettuna 13 mm:n konekivääreillä. Myöhemmin, kun Žukov oli vuonna 1945 voittanut jo Berliinin taistelun, Halhin-Golin taistelu nähtiin moder. Tunnetuin lienee japanilaisen everstin Asano Takashin alaisuudessa toiminut venäläinen noin 700 miehen Asano-prikaati. Siinä, missä italialaiset yrittivät suojata ilmahyökkäystä huonon sään avulla, saksalaisten mielestä piti pyrkiä ilmaherruuden voittamiseen. Keisarillinen armeija ei antautunut. armeija saarrettiin vain neljässä päivässä ja tuhottiin lähes kokonaan 30. Taistelut alkoivat toukokuussa 1939 – Espanjan sisällissodan juuri päätyttyä – kun japanilaisten näppien alla ollut Mantšukuon keisarillinen armeija pakotti Mongolian kansanarmeijan ratsujoukot pois Halhin-Golin itärannalta
Aukeaman kuvassa “jalkaväen ja panssari vaunujen hyökkäys japanilaisten asemiin”. Todellisuudessa kuva on otettu elokuussa 1939 11. panssariprikaatin BT-7 vm. II MAAILMANSOTA 13 n Japanilaisten oppikirjojen klassinen valokuva Nomonhan-välikohtauksesta, jossa vaununjohtajat ovat tehtävänjaossa. 1937 -vaunujen ja jalkaväen yhteistoimintaharjoituksessa.. Silmänkantamattomiin ulottuvalla Mongolian arolla etualalla on keskiraskas Tyyppi 89 -vaunu ja taka-alalla keskiraskas Tyyppi 97
päivänä 1939 hyökkäykseen osallistuikin 438 panssarivaunua, 385 panssaroitua ajoneuvoa, ja 45 mm:n panssaritorjunta-aseita oli 180. panssariprikaatin suora hyökkäys oli epäonnistunut täydellisesti: 133 BT-5-panssarivaunusta 77 tuhoutui. Vaunuista ei 89 edes nähnyt taistelukenttää. Se oli pikemminkin klassinen saarto-operaatio, jos kohta osin uusin välinein. Tämä vaunutyyppi tuli johtamaan talvisodan jälkeen vallankumoukselliseen T-34 vaunuun. Seuraavana talvena Suomen vastaisessa talvisodassa punaarmeija törmäsi yhä pahempiin ongelmiin.. heinäkuuta 1. Japanilaisten eivät olleet. polttopulloilla ja muilla lähitorjuntavälineillä 69 BT-5tai BT-7-vaunua (yleensä polttopullo ei yksin riittänyt vaunun tuhoamiseen sen enempää Mongoliassa kuin Suomessakaan). ja 3. Panssarivaunujen ja lentokoneiden osuus voittoon oli jo suuri, mutta ratsuväki toi rannattomilla tasangoilla edelleen liikettä sotaan – vaunujen tehtäväksi jäi Halhin-Golissa jalkaväen tukeminen. Joka tapauksessa Guadalajarasta Mongolian arojen kautta nyt jo yli kahdeksan vuosikymmenen takaisiin taisteluihin Karjalankannaksella ja Suomen itärajan korvissa kulkee selvästi erottuva sotataidon polku. Se ei ollut sen enempää saksalaisen kuin neuvostoliittolaisenkaan liikesodankäyntiteorian oppien mukaista, ei varsinkaan mitä tuli nopeiden BT-tankkien alkuperäiseen käyttöajatukseen. heinäkuuta 1939 välisenä yönä 11. Seuraavana talvena Suomen vastaisessa talvisodassa puna-armeija törmäsi yhä pahempiin ongelmiin. Siltä saattoi näyttää sodan jälkeen, mutta kesällä 1939 mikään ei ollut vielä niin selvää. Puna-armeija oli hylännyt Tuhatsevskin ja Triandafillovin ajatukset. Puna-armeijalla ei ollut Stalinin vainojen jäljiltä Mongoliassa eikä Suomessakaan edes edellytyksiä liikesodankäyntiteoriansa testaamiseen käytännössä. Yhdestoista panssariprikaati oli saanut 115 uutta BT-7-vaunua tulevaa suurhyökkäystä varten. Keväällä kahdeksankymmentä vuotta sitten oli näiden oppien sadonkorjuun aika. Ennen kuin taistelut olivat loppuneet, saatiin korjattua 37 vaunua. PUNA-ARMEIJAN NOPEITA BT-panssarivaunuja. in taisteluita ja niiden taustaa. Japanilaiset panssaritorjuntaryhmät tuhosivat 3.7.–5.10. Olihan liikesotateoriaa kiistatta kehitetty hyvinkin itsenäisesti Neuvostoliitossa jo 1920–30-luvuilla, joskin hetken aikaa yhdessä saksalaisten kanssa. Oppi ei ole ymmärrettävissä tuntematta Nomonhanin ja Wielu . Parhaan analyysin siitä, mitä sota olisi, oli tehnyt takavuosien taisteluiden ja tutkimuksen pohjalta Saksa. armeijaryhmällä oli kuitenkin jo 370 BT-5tai BT-7-vaunua. Vielä 2. Se korjaisi seuraavat vuodet voittoja, mutta sen kylvössä olivat seassa myös tappion siemenet. 14 II MAAILMANSOTA nin liikesodan esinäytöksenä ja ”salamasota” voittoisan Neuvostoliiton keksintönä. Tänä päivänä ymmärrämme, ettei Halhin-Golin tuhoamistaistelu ollut oikeastaan lainkaan uuden sotataidon näyte. Panssarivaunuista 213 tuhottiin, näistä 124 taisteluissa. Neuvostoliitto täydensi joukkojaan nopeasti. Jo 20. Pelkin polttopulloin tuhottiin 22. Puna-armeijan resurssit olivat rajattomat. Elokuun 20
Tilaa nyt Suomen Sotilas www.suomensotilas.fi. DOPINGIA SOTILAILLE | KYMMENEN VUOTTA: WTC 0911 | JATKOSODAN ASEET KONEPISTO OLIEN TAISTELU TAISTELU TAISTELU TAISTELU 70 vuotta jatkosodas ta DOPINGIA SOTILAILLE | KYMMENEN VUOTTA: WTC 0911 | JATKOSODAN ASEET DOPINGIA SOTILAILLE | KYMMENEN VUOTTA: WTC 0911 | JATKOSODAN ASEET DOPINGIA SOTILAILLE | KYMMENEN VUOTTA: WTC 0911 | JATKOSODAN ASEET R I I P P U M A T O N S O T I L A S A I K A K A U S J U L K A I S U V U O D E S T A 1 9 1 9 • 6/2 1 • 1 2 , 5 . R I I P P U M A T O N S O T I L A S A I K A K A U S J U L K A I S U V U O D E S T A 1 9 1 9 • 4/2 1 1 • 1 2 , 5 . Taivaan robotit Maavoimat uusiksi PIKAKIVÄÄRIT VASTAKKAIN | PUOLUSTUSSELON TEKO | VENÄJÄLLÄ PUHUU RAHA PIKAKIVÄÄRIT VASTAKKAIN | PUOLUSTUSSELON TEKO | VENÄJÄLLÄ PUHUU RAHA PIKAKIVÄÄRIT VASTAKKAIN | PUOLUSTUSSELON TEKO | VENÄJÄLLÄ PUHUU RAHA R I I P P U M A T O N S O T I L A S A I K A K A U S J U L K A I S U V U O D E S T A 1 9 1 9 • 3/2 1 3 • 1 3 , 5 . Vuosikerta sisältää kuusi lehteä – yhteensä yli 500 sivua täyttä asiaa maanpuolustuksesta, sotataidosta, sotilastekniikasta ja sotahistoriasta. ILMASOTA EXTRA | SODASTA JA RAUHASTA | SVEITSI LUOTTAA RESERVIIN ILMASOTA EXTRA | SODASTA JA RAUHASTA | SVEITSI LUOTTAA RESERVIIN ILMASOTA EXTRA | SODASTA JA RAUHASTA | SVEITSI LUOTTAA RESERVIIN Suihkuhävittäjän VIIDES SUKUPOLVI Suihkuhävittäjän VIIDES SUKUPOLVI R I I P P U M A T O N S O T I L A S A I K A K A U S J U L K A I S U V U O D E S T A 1 9 1 9 • 2/2 1 3 • 1 3 , 5 . Varaverkko uusiksi Varaverkko uusiksi KIINAN aurinko nousee KIINAN aurinko nousee SUOMEN MAAVOIMAT HUOMENNA | HISTORIA EXTRA: SAKSAN VIIMEINEN VOITTO 1943 R I I P P U M A T O N S O T I L A S A I K A K A U S J U L K A I S U V U O D E S T A 1 9 1 9 • 1/2 1 3 • 1 2 , 5 . Soita tilaus (03) 4246 5334 Voit tilata myös sähköpostitse asiakaspalvelu@jaicom.com 100 vuotta Suomen Sotilasta Suomen sotilaille . R I I P P U M A T O N S O T I L A S A I K A K A U S J U L K A I S U V U O D E S T A 1 9 1 9 • 2/2 1 3 • 1 3 , 5 . PIKAKIVÄÄRIT VASTAKKAIN | PUOLUSTUSSELON TEKO | VENÄJÄLLÄ PUHUU RAHA Ihmeaseita vai suuria lupauksia. USA LIIPAISIMELLA | HÄVITTÄJÄN 4.5 SUKUPOLVI | KOITAJOKI 1944 Uuden taistelutavan UUSI JUHTA Polarikselta Uuden taistelutavan UUSI JUHTA Polarikselta Suomen Sotilas on maamme suurin ja vanhin riippumaton sotilasaikakausjulkaisu
Se asettaa suomalaisten nahoissaan tunteneen sopimuksen oikeaan, laajempaan ja kansainväliseen koko Eurooppaan vaikuttaneeseen viitekehykseen. Saksalaisprofessorin uutuuskirja on tuore näkökulma Molotov-Ribbentrop-sopimusta seuranneeseen 22 kuukauden yhteistyöhön diktatuurien välillä. Pian hakaristilippu liehui Oslossa, Pariisissa, Belgradissa ja Ateenassa. Saksa sai myös täyden operaatiovapauden lännessä. 16 II MAAILMANSOTA Keväällä 80 vuotta sitten Neuvostoliitto ja Saksa olivat jakaneet itäisen Euroopan ja antaneet toisilleen vapaat kädet etupiireissään. Saksan tuhouduttua aloittamassaan sodassa jäi sopimuksen toinen osapuoli voittajaksi ja sai pitää lännen siunauksella jotakuinkin kaiken, minkä oli Saksan kanssa sopimalla saanut, ja vielä korkojen kera. . TEKSTI: CHRISTIAN JOKINEN SOPIMUS 1939–1941 Kun Saksa ja Neuvostoliitto jakoivat Euroopan
Von Ribbentropin kanssa Moskovan lentokentällä koneesta nousi myös hänen tulkkinsa Paul Schmidt. Tämä pani merkille lentokentällä komeilevan, ranskankielisen Moscou-kyltin sekä sen kummallakin puolella olevat lipputangot, joissa lepattivat hakaristija sirppi ja vasara -lippu rinnakkain. Stalin viivytteli tietoisesti Neuvostoliiton hyökkäystä nähdäkseen länsivaltojen reaktiot saksalaisten hyökkäykseen sekä selvittääkseen, miten menestyksellisesti saksalaisten hyökkäys etenisi. päivänä vuonna 1939 Saksan ulkoministerin lentokone laskeutui Moskovaan. Puna-armeija seurasi esimerkkiä perässä ja hyökkäsi idästä 17.9.1939 puolalaisten selustaan. Neuvostoliitolle ja Saksalle 22 kuukauden ystävyyttä. Elokuun 23. Turhaan ulkoministeri oli yrittänyt lähettää epämieluisalle matkalle valtakunnankansleri Hitlerin päälakimiehen, ministeri Hans Frankin. Neljä tuntia kestäneiden lisäkeskusteluiden jälkeen von Ribbentrop ja Neuvostoliiton ulkoasiainkomissaari Molotov allekirjoittivat saksalais-neuvostoliittolaisen hyökkäämättömyyssopimuksen Stalinin myhäillessä taustalla. Itse sopimusta oli sorvattu jo päivien ajan. Stalin antoi odotuttaa itseään myös siksi, että kansainvälinen tuomio hyökkäyksestä lankeaisi yksin Saksan ylle eikä Neuvostoliitto näyttäytyisi hyökkääjänä. Pakti Solmittu sopimus mahdollisti Hitlerin viikkoa myöhemmin aloittaman hyökkäyksen Puolaan 1.9.1939. Luftwaffen kevyet Dornier Do 17Z -pommikoneet Ranskan ilmatilassa 21.6.1940. Hän vaati paikalle ulkoministeri Ribbentropia neuvottelemaan sopimuksen yksityiskohdista. Stalinin näkökulmasta ratkaisevia kysymyksiä ei vielä oltu sovittu. II MAAILMANSOTA 17 V iime vuoden elokuussa tuli kuluneeksi 80 vuotta toisen maailmansodan käynnistäneen Molotov-Ribbentrop-sopimuksen allekirjoittamisesta. Seitsemän tuntia kestäneiden tiukkojen neuvotteluiden päätteeksi osapuolet olivat sopineet salaisesta lisäpöytäkirjasta, jossa Hitlerin Saksa ja Stalinin Neuvostoliitto sopivat Puolan ja Itä-Euroopan sekä siinä sivussa Suomenkin jaosta etupiireihin. Kiirettä ei enää ollut, sillä brittiläis-ranskalaisen delegaation ja Neuvostoliiton neuvotteluiden tiedettiin kariutuneen. Stalinin viivyttelytaktiikka kannat. Hitler oli saanut Stalinilta vapaat kädet Euroopassa. Vasta kun Hitler oli vihaisena uhannut ryhtyvänsä rauhanneuvotteluihin Ison-Britannian kanssa, jos Neuvostoliitto ei toteuttaisi omaa osuuttaan, kiirehti Moskova ”ukrainalaisten ja valkovenäläisten veriveljiensä” avuksi. Molotov-Ribbentropin seuraukset jatkuivat kylmän sodan loppuun asti. Ulkoministeri Joachim von Ribbentrop oli lähtenyt matkalle Salzburgin lähellä sijaitsevasta kesäresidenssistään Fuschlin linnasta vastentahtoisesti. Kevättalvella 2020 muistimme sopimuksen sadonkorjuuta, suomalaisille se tarkoitti talvisotaa, balteille vuosikymmenien orjuutta ja koko Euroopalle sotaa. Sopua kesti 22 kuukautta
Kun uusi yllättävä liittosuhde oli jollain lailla kuitenkin selitettävä, SS:n lehti yritti vakuutella neuvostoihmisten olevan sittenkin arjalaisia, nämä kun olivat todellisuudessa viikinkien jälkeläisiä! Selitys meni propagandaministeri Joseph Goebbelsin mukaan liian pitkälle, ja hän kielsi kyseisen argumentaatiolinjan käytön. Jo ennen Ribbentropin Moskovan-matkaa, 19.8.1939, diktatuurit olivat sopineet keskinäisestä lainasta. 18 II MAAILMANSOTA ti, sillä se on saksalaishistorioitsija Claudia Weberin mukaan työntänyt keskieurooppalaisessa historiallisessa muistissa taka-alalle Molotov-Ribbentrop-sopimuksesta Neuvostoliitolle ja Venäjälle epämieluisat kysymykset. Weberin mukaan jälkimmäinen sopimus oli huomattavasti merkittävämpi kuin 23.8.1939 allekirjoitettu, sillä vasta siinä sovittiin konkreettisesti maidenvälisen rajan kulusta, keskinäisestä avun annosta Puolan vastarintaliikettä vastaan sekä merkittävistä väestönsiirroista. Kansallissosialismi ja stalinismi paiskaavat kättä Puolassa, jota Saksa ja Neuvostoliitto kumpikin pitivät – Molotovin sanoin – "Versailles’n äpäränä".. Münchenissä NSDAP:n puoluetoimiston edustalle ilmestyi keko pois heitettyjä hakaristi-käsivarsinauhoja. Stalin, Hitler und die Geschichte einer mörderischen Allianz 1939–1941 Weber on tutkinut yksityiskohtaisesti ja uusia lähteitä löytäen kansallissosialistisen Saksan ja sosialistisen Neuvostoliiton yhteistyötä ennen ja jälkeen 23.8.1939 solmittua kohtalokasta sopimusta. Joillekin sopimus oli liikaa. Sen mukaisesti Saksa lainasi Neuvostoliitolle 200 miljoonaa Reichsmarkia tehtaiden, laivojen ja ajoneuvojen hankintaan Saksasta. Hiljattain julkaistussa erinomaisessa kirjassaan Der pakt. Historiankirjoituksessa Molotov-Ribbentrop-sopimus on nähty tietynlaisena esileikkinä ”oikealle” maailmansodalle, joka alkoi ”kunnolla” Saksan hyökkäyksellä NeuvostoliitSaksalaisneuvostoliittolainen ystävyys on nyt lopullisesti vakiintunut. Weber kuvaa ”aseveljeyden” historiaa kiehtovasti. Kansallissosialistien keskeisimpiin ideologeihin kuulunut baltiansaksalainen Alfred Rosenberg päivitteli joutuessaan näkemään päivän, jona kansallissosialistit paiskaavat kättä kommunistien kanssa. Kuukausi elokuisen hyökkäämättömyyssopimuksen jälkeen von Ribbentrop oli Moskovassa neuvotellakseen nyt Stalinin ja Molotovin kanssa maiden välille uuden rajaja ystävyyssopimuksen. Helppoa ei ollut varmaan myöskään ranskalaiskommunisteilla, joita Stalin kehotti seuraavana kesänä tekemään yhteistyötä Ranskaan marssineiden saksalaismiehittäjien kanssa. . Sopimuksen solmimista seuranneella juhlaillallisella Kremlissä Ribbentrop jo tunsi ”olevansa kuin puoluetoverien parissa” ja lentokentällä hän suureellisesti julisti: ”Saksalais-neuvostoliittolainen ystävyys on nyt lopullisesti vakiintunut.” 22 kuukautta Molotov-Ribbentrop-sopimus vaikutti merkittävästi maailmansodan ensimmäisten 22 kuukauden kulkuun. Saksan ja Neuvostoliiton – toistensa ideologisten päävihollisten – yhteistyö ilmensi kummankin diktatuurin laajenemishalua, joka tunki takaaalalle keskinäisen inhon ja vastakkainasettelun. Weber kuvaa hersyvästi sitä moraalista spagaattia, johon kansallissosialistisen Saksan ja sosialistisen Neuvostoliiton välinen yhteisymmärrys Neuvostoliittoon paenneet saksalaiskommunistit ja vakaumuksellisimmat kansallissosialistit Saksassa pakotti. Vastineeksi Neuvostoliitto sitoutui toimittamaan Saksalle sen sotakoneistolle tärkeitä raakaaineita 180 miljoonan Reichsmarkin edestä
Saksalaiset halusivat saada ennen kaikkea saksalaista syntyperää olevat (Volksdeutsche) Saksaan. Krakovan kuvernöörinä toiminut Otto Wächter neuvotteli suoraan NKVD-upseeri Ivan Maslennikovin kanssa; Maslennikov toimi NKVD:n pahamaineisen johtajan Lavrentin Berian varamiehenä. Katsantokanta tuntui luovan tukevan pohjan toisen maailmansodan tarkastelulle erityisesti Neuvostoliitossa. Jälkimmäisessä delegaatio vieraili turvallisuuspalvelu Sicherheitsdienstin (SD) ja turvallisuuspoliisin upseerikoulussa. Tässä katsantokannassa toinen maailmansota oli ensi sijassa ratkaisutaistelu kansallissosialismin ja sosialismin – kommunismin, stalinismin – välillä. Wächter ja Maslennikov tapasivat toisensa jaetussa Przemyslissa, jonka kautta Wächter matkusti saksalaisen pakolaiskomission johtajana neuvostojoukkojen miehittämään Lembergiin eli venäläisittäin Lvoviin (nykyisin Ukrainan Lviv). Tapaamisissa sovittiin ja koordinoitiin maiden yhteistyötä. Meidänhän täytyy jakaa Puola.” Kenraali ei itse elänyt nähdäkseen toiveensa toteutuvan – NKVD teloitti hänet trotskilaisena kesäkuussa 1937. Ja jatkoa seurasi. Myöhemmin Stalinin kuoltua ja Berian tultua ammutuksi kesäkuussa 1953 Maslennikov riisti henkensä. Niinpä esimerkiksi punakenraali Jeronim Petrovis Uborevits, joka oli opiskellut Berliinin sotilasakatemiassa, toivoi asekauppoja koskevan sopimuksen allekirjoitustilaisuudessa vuonna 1930: ”Toivottavasti olemme kahden vuoden sisällä tilanteessa, että voimme määritellä rajankulkumme ja lyödä kuoliaaksi puolalaiset. Saksalaisten miehitystä oli paennut kymmeniätuhansia ihmisiä Neuvostoliiton vyöhykkeelle, josta taas oli paennut tuhansia neuvostovainoja pakenevia saksalaisvyöhykkeelle. Puolalaiset sikarit Reilua kahta vuotta myöhemmin Hans Frank, jonka Hitler oli nimittänyt miehitetyn Puolan kenraalikuvernööriksi, toivotti saksalais-neuvostoliittolaisen rajakomitean tervetulleeksi Krakovaan toteamalla: ”Te ja minä – – polttakaamme puolalaiset sikarit sen kunniaksi, että olemme haihduttaneet Puolan ilmaan.” Tapaaminen, johon osallistui Saksan ja Neuvostoliiton ulkoministeriön edustajia, oli ensimmäisiä Frankin isännöimiä virallisia tapaamisia saksalaisten ja neuvostoliittolaisten välillä. Saksalaisten ja neuvostoliittolaisten yhteiskomissiot noudattivat Weberin mukaan allekirjoitettujen sopimusten logiikkaa: kun rajaja ystävyyssopimuksessa oli kerran määritelty rajan kulku, oli se sovellettava käytäntöön. Weberin mukaan on huomionarvoista, että vaikka delegaatioiden vierailuista ja käydyistä neuvotteluista löytyy tietoa Frankin päiväkirjojen lisäksi myös muun muassa miehityshallinnon lehdistä, on tutkimus pitkälti sivuuttanut kiusallisen Molotov-Ribbentrop-sopimuksen käytännön yhteistyön. Lembergistä käsin Himmlerin perustama väestönsiirtojen koordinaatioviranomainen Volksdeutsche Mittelstelle yritti tuoda järjestystä syntyneeseen pakolaiskaaokseen. Pyöveleiden kuherruskuukaudet Weber nostaa oivaltavasti esille, miten Hans Frankin Krakovassa järjestämän juhlakulissin takana korkea-arvoiset SS-jäsenet ja Neuvostoliiton sisäasiainkomissariaatin NKVD:n edustajat ratkaisivat merkittävät asiat. II MAAILMANSOTA 19 toon kesäkuussa 1941. Vaikka Neuvostoliitto oli julistanut tulleensa ”veriveljiensä” tueksi, olivat neuvostoviranomaiset valmiita ottamaan Versailles’n sopimuksen synnyttämä äpärä.. Miten tämä toteutettiin ja miten osapuolet kommunikoivat keskenään tai näkivät toisensa, on Weberin mukaan jäänyt lähes kokonaan tutkimatta. Kyseisen ideologisen vastakkainasettelun katsotaan näin dominoineen 1900-luvun ensimmäisen puoliskoa vuoteen 1945 saakka. Tulkinnan mukaan Molotov-Ribbentrop-sopimus oli epäpyhä allianssi kahden toisiaan kurkusta tarrautuneen kansakunnan välillä ja samalla Stalinin ovela peliliike keskinäisen sodan lykkäämiselle. Joulukuussa 1939 saksalaiset ottivat vastaan neuvostodelegaation, joka vieraili Krakovan lisäksi Zakopanessa. Saksan ja Neuvostoliiton vihamielisyys Puolaa kohtaan oli johtanut jo kauan ennen vuoden 1939 elokuun sopimusta Reichswehrin ja puna-armeijan yhteistyöhön. Weber nostaa ansiokkaalla tavalla Molotov-Ribbentrop-sopimuksen keskiöön sen ensimmäisen tavoitteen, jota kumpikin osapuoli havitteli: Puolan toisen tasavallan lakkauttamisen, joka oli Molotovin pilkallisen luonnehdinnan mukaan vain Versailles’n sopimuksen synnyttämä äpärä
Etualalla saksalaisdiplomaatti ja lakimies Friedrich Gaus. Molotov-Ribbentrop-sopimus on keskiössä myös hiljattain julkaistussa professori Pekka Visurin ja Eino Murtorinteen kirjassa Hitlerin ja Stalinin kaupankäynti Suomesta 1939–1940 (Docendo 2019). Neuvostoliitossa salaisen lisäpöytäkirjan olemassaolo kiistettiin lähes loppuun saakka. Visurin ja Murtorinteen kirjan mielenkiintoisinta antia ovat (erityisesti suomeksi käännetyt) aikalaisdokumentit, keskustelumuistiinpanot ja päiväkirjamerkinnät. Tulkinnassa unohtuu, että sopimuksen myötä Neuvostoliitto voitti 422 000 neliökilometriä Eurooppaa. Kädessään hänellä tuskin on sopimuksen salainen lisäpöytäkirja, joka jakoi Euroopan Hitlerin ja Stalinin etupiireihin. Nyky-Venäjällä sopimusta pidettään tilanteen pakosta tehtynä Stalinin peliliikkeenä, jolla tämä osti aikaa sotavalmisteluihinsa. Kirjan näkökulma on otsikkoa myöten Suomen asemasta kansallissosialistisen ja stalinistisen diktatuurin välimaastossa. 20 II MAAILMANSOTA MOLOTOV, RIBBENTROP JA STALIN. ...Molotov-Ribbentrop-sopimuksen suurin voittaja oli ehdottomasti Neuvostoliitto.. Visurin ja Murtorinteen kansallinen näkökulma on ymmärrettävä mutta selkeästi kapeampi kuin professori Claudia Weberin
Hitlerin valloituksia ennen Stalin eteni Baltiassa ja Suomen suunnalla. Neuvostoliitto halusi Saksalta uuden vahvistuksen sille, että Suomi kuului sen etupiiriin. Sodan päätyttyä länsiliittoutuneet vieläpä tunnustivat nämä maat epäsuorasti Neuvostoliiton etupiiriin kuuluviksi. Suomelle Molotov-Ribbentrop-sopimus toi talvisodan. Hitler puolestaan loi Berliini–Rooma–Tokio-akselin, jonka perustamiskirja allekirjoitettiin 27.9.1940. Tämän lisäksi Stalin toimitti öljyä ja terästä Saksan sotakoneistolle. Myyttinen ”salamasota” ei olisi sellaisenaan ollut mahdollinen, jos Saksan olisi pitänyt pelätä kahden rintaman sotaan joutumista ja varata joukkoja Neuvostoliiton mahdollisen hyökkäyksen torjumiseksi. Kahden sosialistisen valtion vajaan kahden vuoden sopu tuli Euroopalle kalliiksi. Siellä heillä oli kuitenkin paremmat selviytymismahdollisuudet kuin niillä juutalaisilla, jotka olivat pettyneet Neuvostoliiton todellisuuteen ja jotka pakenivat (!) saksalaisten miehitysvyöhykkeelle varmaan tuhoon. Lopullisen päätöksen Molotov-Ribbentropsopimukselle antoi Saksan 22.6.1941 tekemä yllätyshyökkäys Neuvostoliittoon. Stalin, Hitler und die Geschichte einer mörderischen Allianz 1939–1941. Beck Verlag, 2019.. Mielenkiintoisena näkökulmana hän kuitenkin tuo esille Molotovin Berliinin-vierailun 12.–13.11.1940, siis lähes vuosi talvisodan syttymisestä. Claudia Weber: Der Pakt. Moskovan kanssa solmittu liitto mahdollisti Saksalle Ranskan, Belgian, Alankomaiden, Tanskan ja Norjan miehitykset vuoden 1940 aikana. Weberin ansiokas kirja ansaitsisi tulla käännetyksi suomeksi, sillä se asettaa vuosien 1939–1941 tapahtumat laajempaan eurooppalaiseen viitekehykseen. Tämän merkeissä kumpikin etsi uusia vaihtoehtoja. Suhteiden luisumista Stalin ei halunnut ottaa todesta, vaan uskoi joko Saksan pyrkivän lisämyönnytyksiin tai tiedustelutietoja Saksan hyökkäysvalmisteluista huijaukseksi, jonka takana oli kenties Iso-Britannia. Weberin mukaan ennen Puolan upseeriston ja muun älymystön joukkomurhaa Katynissa (teloitettuja vähintään 22 000) Neuvostoliitto pohti, miten ulkoistaa puhdistus saksalaisille. Kehykseen, jossa niitä Suomessa liian harvoin katsellaan. Sosialistien sopu Molotov-Ribbentrop-sopimuksella oli keskeinen rooli myös läntisen Euroopan sotatapahtumille. Stalinille oli selvää, että Hitler pohjusti hyökkäystä Neuvostoliittoon, mutta pyrki lykkäämään sotaa mahdollisimman kauas tulevaisuuteen. Jo mainittujen ranskalaisten lisäksi myös norjalaiskommunistit saivat ohjeeksi toivottaa saksalaiset tervetulleeksi. Hitler empi. Hitlerin ja Stalinin edut olivat taas törmäyskurssilla. Eikä tässä kaikki: Stalin antoi taustalla tulitukea määräämällä kommunistisen internationaalin tukemaan Saksaa. II MAAILMANSOTA 21 vastaan vain työikäisiä ja -kykyisiä. Puolan juutalaiset taas huomasivat olevansa yhtä ei-toivottuja Sanin ja Bugin rajajokien kummallakin puolella. Vierailun toteutuessa Saksan ja Neuvostoliiton suhteet olivat jälleen jännittyneet. Weber sivuaa Suomen talvisotaa, mutta harmillisen vähän. Stalin ja Molotov ottivat vastaan Ison-Britannian uuden suurlähettilään, työväenpuolueen Charles Crippsin ja pyrkivät selvittämään, mitä Isolla-Britannialla olisi tarjottavanaan. Weber kuvaa tilanteita, joissa saksalaisten pakoon ajamat juutalaispakolaiset joutuivat rajajokea ylittäessään keskitettyyn konekiväärituleen vastarannalta käsin ja joskus samanaikaisesti kummaltakin rannalta käsin. Hitler oli tyytymätön siihen, että Neuvostoliitto oli ominut Baltian maiden tavoin osan Romaniaa eli Bessarabian (nykyään osittain Moldovaa ja osin Ukrainaa) ja Bukovinan kesä-heinäkuussa 1940, ja katsoi, että Neuvostoliitto oli saanut jo tarpeeksi. Hän halusi kääntää Neuvostoliiton huomion Kaukoitään ja lupaili Stalinille Brittiläistä Intiaa. Heidän ahdinkonsa Weber tiivistää neuvostoupseerin tokaisuun saksalaiskollegoilleen: ”Venäläiset Venäjälle, saksalaiset Saksaan ja juutalaiset San-jokeen.” Juutalaisten kohtalona oli jäädä ei-kenenkään-maalle. Weber katsoo, että Molotov-Ribbentrop-sopimuksen suurin voittaja oli ehdottomasti Neuvostoliitto. Kumpikin pyrki siirtämään ei-toivomansa ainekset toisen ongelmaksi. Sopimuksen myötä neuvostovalta laajeni 422 000 neliökilometriä Eurooppaan ilman, että Stalin joutui konfliktiin länsivaltojen kanssa. Kohtalon ivaa on, että neuvostovyöhykkeelle paenneet Puolan juutalaiset karkotettiin vankileireille Neuvostoliiton syrjäseuduille. C.H
Yhtymäkohtia toki on: kummassakin asevoimaltaan alivoimainen demokratia taistelee vahvempaa totalitaristista maata vastaan ja torjuu sen. Eikä turhaan, olihan se brittien ensimmäinen voitto jo vuoden kestäneessä toisessa maailmasodassa. Taistelu Britanniasta on yhä opettavainen esimerkki strategian, johtamistaidon ja -teknologian, osaamisen ja ilma-aseen merkityksestä sekä siitä, että yksin ilma-aseella ei sotia ratkaista vielä 80 vuotta myöhemminkään… Brittien ”talvisodasta” 80 vuotta. Britit olivat nyt yhtä yksin kuin suomalaiset vuotta aikaisemmin. Kummankin aikana sotanäyttämöt muualla Euroopassa ja maailmalla olivat hiljaisia, ja median huomio kiinnittyi siksi juuri meneillään olleeseen taisteluun. Torjuntavoitto se oli myös, aivan talvisodan tapaan, vaikka vastassa olleet tavallaan jättivät taistelun lopulta kesken – niin kuin talvisodassakin. Vaikka iltaruskoaan eläneen brittiläisen imperiumin ja 1930–40-lukujen Suomen välillä on vain vähän yhtäläisyyksiä, kokevat britit taistelun Britanniasta jotakuinkin samalla lailla kuin suomalaiset talvisodan. Sen ilmatilassa käytiin taistelu Britanniasta. Sodasta ja Winston Churchillin kuuluisista lauseista lähtien Battle of Britain on ollut Isossa-Britanniassa käsite ja legenda. 22 II MAAILMANSOTA S yksyllä 80 vuotta sitten maailman huomio kohdistui Britteinsaarille. Iso-Britannia oli maailman merkittävimpiä suurvaltoja, mutta elo-syyskuussa 1940, kun taistelu Britanniasta oli kuumimmillaan, se oli sotilaallisesti lähes polvillaan
II MAAILMANSOTA 23 . TEKSTI: KARI KUUSELA
Brittien manner-Euroopassa taistellut pieni ja ammattitaitoinen, joskin opillisesti kovin vanhakantainen siirtoarmeija (BEF, British Expeditionary Force) oli palannut kesällä pahan tappion kärsineenä ja kalustonsa menettäneenä Dunkerquesta kotimaan kamaralle. Sodan kokonaiskuva Battle of Britainin alkaessa oli sellainen, että vuotta aikaisemmin syttyneen toisen maailmansodan kuluessa saksalaista salamasotaa olivat saaneet maistaa niin Puola, Tanska, Norja, Alankomaat, Belgia kuin Ranskakin. Kuvan vuonna 1940 valmistunut alatyypin Mk Ia edustaja lentää edelleen entisöitynä.. Saarivaltakunta oli vallattavissa vain maihinnousulla, ja Saksan valtakunnan johtaja antoi tätä koskevan valmistelukäskyn 16. heinäkuuta. Maavoimia Isolla-Britannialla ei ollut enää nimeksikään, jäljellä olivat lähinnä kalustonsa menettäneet, hajonneet ja piestyt kaaderirykmentit ja heikosti varustetut ja koulutetut kodinturvajoukot, mutta vielä briteillä oli ylivertainen laivastonsa ja sangen vahvat, hyvin koulutetut ja varustetut ilmavoimansa. kesäkuuta 1940 Saksan ja sen johtajan Adolf Hitlerin katse suuntautui Kanaalin taakse Doverin rantakallioiden suuntaan. n Spitfire oli Battle of Britainin voittaja. Merileijona oli ylipäätään huonosti suunniteltu. Aivan kuten niin kutsuttu salamasota lännessä oli ollut suunnittelematon ja improvisoitu, piti nyt suunnitella maihinnousu tyhjästä. Rinnan maihinnousun valmistelun kanssa Hitler piti po”Saarivaltakunta oli vallattavissa vain maihinnousulla.” n Air Chief Marshal Hugh Dowding, RAF:n Fighter Commandin johtaja. No, ehkäpä Churchillin puhe ei ollut niinkään historiallinen kuin kansallistunnetta kohottava, mutta niinhän kansakunnan keulamiehen puheen sodassa tulee ollakin. 24 II MAAILMANSOTA A ir Chief Marshal (kenraali) Hugh Dowdingin johtama Fighter Command taisteli kahta Kanaalin toiselta puolelta hyökkäävää saksalaista lentolaivastoa vastaan ja, jos ei nyt ihan voittanut, niin sai ainakin torjuntavoiton. Saksan maaja merivoimien osalta Seelöwen (Merileijona) peitenimellä tunnetussa maihinnousussa oli kyseessä sotatoimi, josta ei ollut merkittäviä kokemuksia ja jota varten ei ollut olemassa minkään näköistä aikaisempaa suunnitelmaa tai valmistelutyötä. Asiaa ei helpottanut Saksan merija ilmavoimien olematon yhteistyötaito, joka tuli vaivaamaan saksalaisten yhteisoperaatioita läpi sodan. Katse Britanniaan Ranskan antauduttua 21. Siksi voikin sanoa, että brittihävittäjälentäjät pelastivat maan saksalaisten maihinnousulta. Heistä tuli osa legendaa Winston Churchillin kuuluisien sanojen myötä: ”Koskaan sodankäynnin historiassa niin monet eivät ole olleet kiitollisuudenvelassa niin harvoille”
Salamasota ei ollut saksalaisten doktriini, se oli muutaman sotilaallisen neron, kuten Guderianin ja Merileijonan suunnitteluun ilman kunnollisia resursseja valjastetun Mansteinin yksityisajattelua ja improvisointia, joka johti menestykseen syksyllä 1939 ja kesällä 1940. heinäkuuta pitämässään puheessa. Mutta Saksan sodanjohdon ja asevoimien heikkoudet ja strategisen osaamisen puute paljastui viimeistään Britannian taivaalla ja merellä 80 vuotta sitten. Ilmeisen vastentahtoisesti Hitler ryhtyi ilmasotaan ja piti sopua ehkä vieläkin mahdollisena, koska hän muun muassa rajoitti pommitukset taistelun alkuvaiheessa selvästi sotilaskohteisiin. Taistelu Brin Ylinnä edelleen lentävä Messerschmitt, joka on oikeammin Hispano HA-1112. Hänen Messerschmittinsä on Jagdgeschwader 2 “Richthofenista”. Saksalaiset olisivat voineet saada aikaan paljon enemmän, jos he olisivat keskittäneet ilmapommitukset brittien johtamisjärjestelmään, tutkiin ja lentotukikohtiin ja merisotatoimet satamien miinoittamiseen ja merenkulun estämiseen. n Aukeman kuvassa RAF:n pilotit juoksevat koneilleen, joita kenttähenkilökunta jo valmistelee lentoonlähtöön. Brittien johtamisjärjestelmä antoi usein ennakkovaroitukset niin hyvissä ajoin, ettei miesten tarvinnut juosta. Kunnollista strategista painopistettä niillä ei ollut koko ilmasotaretken aikana, vaan eipä Saksalla ollut strategisia ilmavoimia tai strategiseen pommitukseen kelpaavaa kalustoakaan. Saksan resurssit olivat jo vuonna 1940 riittämättömät. Pommituksetkin johdettiin kovin huonosti. Kuva Duxfordin lentonäytöksestä. Oli lähdetty soitellen sotaan, ja alkumenestys johtui pikemminkin vastustajan sotataidollisesta heikkoudesta ja poliittisesta hajanaisuudesta sekä saksalaisten taktis-operatiivisesta osaamisesta kuin materiaalisesta tai strategisesta ylivertaisuudesta. Fyysisiltä mitoiltaan ja puheiltaan suuri Hermann Göring toki lupasi Luftwaffensa pystyvän taas enempään kuin oli mahdollista, aivan kuten hän oli luvannut Dunkerquessa estää pelkällä ilma-aseella brittien siirtoarmeijan vetäytymisen. Paljon paremmin ei johdettu Saksan Kriegsmarinen – merivoimien – operaatioitakaan, joista puuttui painopiste ja kalustoa. II MAAILMANSOTA 25 liittistakin ratkaisua mahdollisena ja teki viimeisen ehdotuksensa briteille 19. n Alapuolella saksalainen hävittäjälentäjä valmistautuu elokuussa 1940 lennolle Britanniaan Normandiassa Ranskassa. Harvalukuiset lentäjät ja koneet joutuivat välillä myös lentämään niin usein, että seuraavaa tehtävää varten käytiin vain hakemassa polttoainetta ja atarvikkeita, ja pian kone kiisi taas taivaalla kohti tutkien etsimää maalia.. Churchill torjui tarjouksen omassa puheessaan pari päivää myöhemmin, joten poliittinen tie oli käytännössä kuljettu loppuun
n Brittilentäjät tarkastelevat alas ammutun saksalaisen Heinkel He 111 -pommikoneen hylkyä Englannin etelärannikolla heinäkuussa 1940. Britit onnistuivat siinä, mutta saksalaiset epäonnistuivat. Saksan merija maavoimat pulassa Miksi Saksa lähti ilmasotaan. Reichsmarschall Hermann Göring lupasi Saksan ilmavoimien, Luftwaffen, saavuttavan ilmaherruuden neljässä viikossa. Kumpikin puoli yliarvioi vastustajalle tuotettuja tappioita. Kiirettä tehtävän suorittamiseen toi se, että saksalaisilla oli mahdollisuus käyttää maihinn Taistelulla Britanniasta oli kummallakin osapuolella myös propagandasodan luonne. Se on esimerkki joint-taitojen, teknologian hyödyntämisen ja johtamissodankäynnin merkityksestä nykyaikaisessa sodankäynnissä. Käytännössä se tarkoitti brittien ilmavoimien tekemistä toimintakyvyttömäksi, ja työ olisi aloitettava sen hävittäjäilmavoimista. Saksalla olisi saattanut olla edellytykset lyödä Iso-Britannia kolmannen valtakunnan resurssipuutteista huolimatta, mutta toisin kävi, ja epäonnistuminen osaltaan ratkaisi koko sodan. Vai ratkaisiko. Yllä brittilehti kertoo RAF:n menestyksestä alasammuttujen saksalaisten koneiden määrällä. Kyse ei ollut pelkästään Göringin haihattelusta, vaan siitä, että ilman ilmasotaretkeä maihinnousu olisi ollut mahdoton. Saksan merivoimat oli alusmäärältään pahasti alakynnessä verrattuna brittien Royal Navyyn, eikä Kanaalin herruudesta olisi ollut epäilystäkään, jos saksalaiset olisivat pelkästään laivastonsa suojassa koittaneet maihinnousua. 80 vuotta sitten ratkaistiin Britannian taivaalla osaltaan myös koko suursodan jatko ja sitä kautta Euroopan ja pienen Suomenkin kohtalo. Kello nimittäin kävi koko ajan Saksaa ja sen huonosti suunniteltua suuruudenhullua sotasuunnitelmaa ja varsinkin sen suunnitelman puutetta vastaan. Saksan maavoimien ajatukset olivat samansuuntaiset kuin merivoimienkin, ja ainoaksi ratkaisuksi nähtiin ilmaherruuden saavuttaminen Kanaalissa ja eteläisessä Englannissa. Erityinen huomio näkyy kiinnittyneen saksalaiskoneen konekivääreihin.. 26 II MAAILMANSOTA tanniasta on yhä tutustumisen arvoinen aihe Suomessakin
Kuvan kone lentää toukokuussa 1940 Ranskan yllä. Kerätyistä aluksista merkittävä osa oli muun muassa Saksan suurilta joilta peräisin, eivätkä ne pystyneet kulkemaan kovinkaan kovassa aallokossa, tulollaan olevissa syysmyrskyissä eivät missään tapauksessa. Hitlerillä oli sitä paitsi ruokahalu kasvanut syödessä, ja hän katsoi jo itään… Hitler oli oikeassa siinä, että hänellä olisi kiire, mutta riittäisivätkö rahkeet kiirehtimälläkään. Jonkin verran tappioita oli kärsitty Ranskassa, mutta merkittävin osa hävittäjälaivueista ja niiden henkilöstöstä oli pidetty kotimaassa, vastoin muun muassa pääministeri Winston Churchillin tahtoa. Hugh Dowdingin rooli tässä kuten myöhemmin puolustustaistelun johtamisessa oli olennaisen tärkeä. Taustalla oleva Hawker Hurricane oli lukumääräisesti merkittävin brittihävittäjä Britannian taistelun alkaessa, mutta Spitfire korvasi sitä koko ajan. Puutetta, kurjuutta, ongelmia ja haasteita oli briteilläkin ja varsinkin Dunkerquen jälkeen. BP K. Maihinnousua varten rakennettuja aluksia ei ollut, eikä niitä mitenkään ehdittäisi kehittää ja rakentaa. RAF muutoksen kourissa Aika oli ratkaiseva tekijä. heinäkuuta 1940 käydyn ilmataistelun jälkeen, kuuluu kuvan alkuperäinen kuvateksti. n RAF:n hävittäjälentäjät rentoutuvat Doverin yllä 29. RAF:n lyömiseen käytettävissä oleva aika oli siis käytännössä vain muutamia viikkoja, jollei sitten odotettaisi seuraavaan kesään, jolloin Britannia olisi jo vahvistunut. Britti-ilmavoimat olivat vasta 1930-luvun loppuvuosina siirtyneet hävittäjiensä osalta kaksitasoista yksitasoihin, ja mern Luftwaffe odotti kaksimoottoriselta hävittäjältä Messerschmitt Bf 110:ltä paljon, mutta pettyi pahasti taistelussa Britanniasta, kone ei pärjännyt brittien yksimoottorisille hävittäjille. II MAAILMANSOTA 27 nousuun vain tavallisia rahtilaivoja, hinaajia, kalastusaluksia, proomuja tai lotjia. Britannian kuninkaallisten ilmavoimien, Royal Air Forcen, osalta varustautuminen oli vielä käynnissä, eivätkä ne olleet saavuttaneet suunniteltua laajuuttaan
Kuvassa entisöity kone hävittäjäversiona Duxfordin lentonäytöksessä. n Koneet odottavat Duxfordissa Battle of Britain -näytöksen alkua syyskuussa 2015. Jos Hurricanea ja Spitfireä verrataan saksalaisten hävittäjiin, niin kovasti yleistäen Hurricane ei välttämättä pärjännyt sitä nopeammalle Messerschmitt Bf 109 E:lle, mutta kaksimoottorisen Messerschmitt Bf 110:n kanssa se otteli jo tasaväkisemmin. Pelkkä koneiden tekninen vertailu ei välttämättä kerro kamppailun lopputulosta. Spitfire puolestaan oli ensin mainittua E-Mersua hivenen hitaampi, mutta selvästi ketterämpi ja kaksimoottoriseen Bf 110:een verrattuna se oli ylivoimainen. Toki ilmataistelussa ratkaisee myös moni muu tekijä, kuten lentäjän kokemus, korkeusero alkutilanteessa, osaston johtaminen ja taktiikka, kuka näkee kenetkin ensin ja kummalla on taistelun alkaessa enemmän polttoainetta. Aseistukseltaan ne olivat käytännössä yhdenvertaiset. Pommikoneiden yleisin tyyppi oli kakLontoo Cherbourg Dunkerque Portsmouth Deauville Hävittäjäkoneiden komentotukikohta Luftwaffen hävittäjäkoneiden tukikohta Luftwaffen pommittajakoneiden tukikohta Fighter Commandin lentorykmentit (Group) Luftflotten alueet Messerschmitt Bf 109:n toimintasäde Junkers Ju 87:n toimintasäde Matalavalvontatutkan toimintasäde Korkeavalvontatutkan toimintasäde n Brittien pommikoneiden yleisin tyyppi oli kaksimoottorinen kevyt pommikone Bristol Blenheim. Kun taistelua Britanniasta käytiin, oli Hurricane yleisempi konetyyppi, mutta sen tilalle oli tulossa Spitfire, jota lopulta valmistettiin lukuisina alatyyppeinä aina toisen maailmansodan loppuun asti ja vähän sen jälkeenkin. Kumpaakin vauhditti RollsRoycen Merlin, 12-sylinterinen ahdettu ottomoottori. 28 II MAAILMANSOTA kittävimmät konetyypit olivat Hawker Hurricane ja Supermarine Spitfire. Näistä tukevamman ja suuremman näköinen Hurricane oli hitaampi ja vähemmän liikehtimiskykyinen kuin urheilukonemainen ja sulavalinjainen Spitfire. Britti-ilmavoimia rasittivat kaluston osalta muutamat harha-askeleet, kuten 1920ja 1930-luvun yleisten ilmasotateorioiden mukainen pommikoneiden suosiminen hävittäjien kustannuksella. Valtaosa kuvan koneista on vuoden 1940 jälkeisiä malleja.
Saarivaltakunta oli rakentanut ympärilleen ja erityisesti etelärannikolleen tutkia, joiden avulla ilmapuolustus sai ennakkovaroituksen saksalaisista lentokone-osastoista parhaimmillaan jo ennen kuin ne ylittivät Ranskan rannikon. Näiden alaisina toimivat Wingit (laivueet) sekä yksittäiset Squadronit (lentueet). RAF oli jaettu pommikoneita johtavaan Bomber Commandiin ja Hugh Dowdingin Fighter Commandiin. Jälkimmäinen oli jakautunut neljään alueelliseen Groupiin, joista Battle of Britainissa joutuivat pahiten tuleen Etelä-Englannista vastuussa olevat Group 10 ja Group 11. Harha-askelia oli myös hävittäjien puolella, joista ehkä pahin oli Boulton and Paul Defiant, yksimoottorinen kahden miehen tiedustelukone ja yöhävittäjä, jonka aseet oli keskitetty ohjaamon taakse pyörivään torniin, mutta eteenpäin kiinteästi ampuvia aseita ei ollut ollenkaan. Johtaminen ratkaisi Taito on tekniikkaakin tärkeämpää, mutta erityisen tärkeää sodassa on osata hyödyntää uusinta tekniikkaa taitavasti ja tehokkaasti. Ilmeisen etulyöntiaseman brittien ilmapuolustus sai tutkan kehittämisessä ja varsinkin sen tehokkaassa käyttämisessä. Tutkat yhdistettynä esimerkiksi kuulosuuntimiin ja aistinvaraista tähystystä tekeviin ilmavalvonta-asemiin loi lähes reaaliaikaisen ilmatilannekuvan, joka mahdollisti hävittäjätorjunnan johtamisen ennenäkemättömällä tavalla. Parhaassa tapauksessa ne pystyttiin pitämään viime hetkeen asti valmiudessa maassa ja sopivalla hetkellä käskemään ilmaan sekä keskittämään toimintansa olennaisimpaan paikkaan. Johtamisjärjestelmä mahdollisti saksalaisten liikkeiden päättelyn etukäteen ja hävittäjälaivueiden keskitetyn johtamisen. Hidasteina oli vain tuon ajan viestivälineiden aiheuttama viive. Johtokeskukset pystyivät ohjaamaan yksittäisiä lentueita lopulta erittäin tehokkaasti.. Pommikoneiden suosiminen johtui teoriasta, jonka mukaan ilmasota oli siirrettävä vastustajan alueelle, eikä RAF ollut suinkaan ainoa eurooppalainen ilma-ase, jonka tavoite oli tämä. Sitä paitsi saksalainen hävittäjälentäjä oli usein sidottu suojattavaan pommikonemuodostelmaansa ja, mikä pahinta, kuluttanut jo suuren osan polttoaineestaan kohdatessaan vereksenä tankit täynnä ilmaan nousseet vastustajansa, joita johdettiin keskittäen ja paikallista ylivoimaa luoden tilannekuvasta tietämättömien hyökkääjien kimppuun. Tämä yhdistettynä koneen hitauteen teki niistä helpohkoja saaliita saksalaisten Messerschmitteille. Tilannekuva oli hyvin suppea, pahimmillaan vain se, mitä he omilla sil”Johtamisjärjestelmä mahdollisti saksalaisten liikkeiden päättelyn etukäteen ja hävittäjälaivueiden keskitetyn johtamisen.” millään näkivät. Saksalaisten lentäjien tilannekuva Ison-Britannian taivaasta oli parhaassakin tapauksessa tunteja vanha ja yleensä paikkaansa pitämätön, eli he taistelivat ”pimeässä” silloinkin, kun päivä paistoi täydeltä terältä. II MAAILMANSOTA 29 simoottorinen kevyt pommikone Bristol Blenheim. Tällä saatiin aikaiseksi paikallinen ylivoima ja koneiden rajoitettu lentoaika pystyttiin käyttämään mahdollisimman täysimääräisesti hyväksi. Taistelussa Britanniasta pommikoneista oli kuitenkin hyvin vähän hyötyä
Briteillä oli etulyöntiasema konekiväärien vyösyötöllä, patruunakapasiteetti oli suurempi kuin saksalaisten rumpulippaita käyttävillä konekivääreillä. Voittoisa Luftwaffe Jos Saksan maavoimien parhaat kyvyt olivat oivaltaneet ja osoittaneet, että panssariaseella tulee pyrkiä strategisiin tavoitteisiin ja jalkaväen työ on tukea sitä, oli ilmavoimissa tilanne toinen. Tämä tarkoitti sitä, että briteillä oli toiminta-aikaa käytettävissä niin paljon kuin mitä polttoainesäiliöiden tilavuus salli, saksalaisilla vain pieni osa siitä. RAF ei käyttänyt kuin osan hävittäjävoimastaan Ranskassa, koska säästeli sitä oman maan puolustukseen.. 30 II MAAILMANSOTA Kotikenttäetu Britit taistelivat sisälinjalla, mistä oli heille etua. Toinen erittäin merkittävä etu liittyi koneiden toiminta-aikaan. Jos brittikone vaurioitui, se pääsi saksalaista vastustajaansa useammin palaamaan lentokentälle, ja pahimmassakin tapauksessa lentokoneen tuhoutuminen ei välttämättä tarkoittanut lentäjän menetystä. Lisää etua tuli siitä, että ilmataistelut käytiin pääsääntöisesti Etelä-Englannissa, omien lentokenttien läheisyydessä. Kuva on vielä taistelusta Ranskassa, Lille-Seclinistä ja koneet 85th Squadronista. Tämä tuottikin tulosta sodan alussa, mutta tais”Jos brittikone vaurioitui, se pääsi saksalaista vastustajaansa useammin palaamaan lentokentälle.” n Alhaalla kenttähenkilökunta valmistelee patruunavöitä taustalla oleviin Hurricane-hävittäjiin. Briteille koneiden tankkaus ja ampumatarvikkeiden täydennys oli myös huomattavasti nopeampaa kuin saksalaisille. Laskuvarjon varaan päätynyt Pilot Officer putosi siis ainakin yleensä omalle maalleen ja saattoi jatkaa taistelua hyvinkin pian, saksalainen Oberleutnant sen sijaan joutui sotavangiksi, ja hänen koneensa saattoi pienenkin moottorihäiriön tai polttoaineen loppumisen takia päätyä vieraalle maalle… tai Kanaaliin. Luftwaffe olikin koneitaan myöten tehty pikemminkin maavoimien suoraan tukemiseen kuin strategisen tavoitteen saavuttamiseen. Luftwaffe oli tukipuolustushaara, lentävä tykistö, jota hävittäjät suojasivat. Brittihävittäjä pystyi siis toimimaan tehokkaammin, ja kun tämä yhdistettiin tilannekuvaan ja kykyyn keskittää voimaa, tasoitti se lukumäärien eroa niin, että puolustajalle syntyi helposti paikallinen ilmaherruus. Britit taistelivat hyvin lähellä omia kenttiään eikä takana ollut siirtymislentoa, joka saksalaisilla hävittäjillä kesti Pohjois-Ranskan kentiltä puolisen tuntiakin
Kokemusta oli hankittu jo Espanjan sisällissodassa, josta kaikki muistavat Guernican. Uusi se oli varsinkin Luftwaffen korkeimmalle johdolle, joka koostui joko ensimmäiseen maailmansotaan nuorina lentäjäupseereina osallistuneista tai maavoimista siirretyistä miehistä. Saksalaiset hävittäjät sidottiin pääosin pommikoneiden saattotehtäviin, mikä rajoitti niiden toimintavapautta, mutta saksalainen pommikonekalusto huomioon ottaen tämä oli välttämätöntä. II MAAILMANSOTA 31 telu Britanniasta toi tähänkin käänteen. Pitemmän toimintasäteen Bf-110:llä ei taas oikein pärjätty dogfightissa, lähitaistelussa. Merkittävä ongelma oli muuten tehokkaampien yksimoottoristen (E-Mersut) hävittäjien huomattavasti pommikoneita lyhyempi toimintasäde, joka teki kunnollisen suojan järjestämisestä konstikasta. Kone oli hitaampi kuin vastapuolen hävittäjät ja hyökätessään suojaton. Edellinen osoittautui sangen rajoitetusta toimintasäteestään huolimatta Battle of Britainissa hyvin käyttökelpoiseksi, mutta jälkimmäinen oli liian kömpelö, ja raskaiden tappioiden jälkeen sen käyttöä rajoitettiin. Luftwaffe oli sittemmin hoitanut strategisen tehtävänsä erinomaisesti Puolassa ja Ranskassa, mutta näissä maissa oli vastassa osin pahastikin vanhentuneita lentokoneita, ja saksalaiset pääsivät yllättämään vastustajansa parhaassa tapauksessa jo lentokentillä. Saksalaiset hävittäjät pystyivät olemaan pommituskohteen yllä Britannian taivaalla vain vähän aikaa, ja jo pelkkä pommikoneiden myöhästyminen lähdön jälkeisestä tapaamisesta saattoi john Junkers Ju 87 “Stuka” oli syöksypommittajana käyttökelpoinen kone pistemaalien tuhoamiseen eli taktiseen rooliin. Ilmaherruuden saavuttaminen vastustajan ilmavoimien tuhoamisella mahdollisti omien maavoimien tehokkaan tukemisen, mikä oli olennainen osa salamasotaa. Saksalaiskoneiden moottorit olivat hyvin brittimoottorien kaltaisia Daimler-Benzin 12-sylinterisiä ottomoottoreita. Luftwaffen tärkeimmät hävittäjätyypit olivat yksimoottorinen Messerschmitt Bf 109 E ja kaksimoottorinen Messerschmitt Bf 110. Pommikoneiden saattoon ei kuitenkaan oltu kehitetty toimivia menetelmiä, vaan edettiin kokeilujen ja erehdysten tietä. Douhetismi oli muodissa Saksassakin. Syöksypommittaja oli myös erittäin helppo maali ilmatorjunnalle.. Ensimmäistä kertaa taistelukentällä vastustajan ilmavoimat ja ennen kaikkea sen hävittäjät yritettiin tuhota lähes pelkästään ilmataisteluilla. Myös Luftwaffessa nähtiin pommikone tärkeimpänä ilmasodan toimijana, jolla sota viedään vastustajan alueelle. Strategiseen vaikuttamiseen siitä ei pienen pommikuorman takia ollut, ja sen käyttäminen vaati ilmaherruutta. Luftwaffe oli ollut voittamaton. Aikaisempia vastustajia vastaan saadut kokemukset eivät kovinkaan paljon auttaneet. Niiden etuna oli polttoaineen ruiskutus brittimoottorien kaasuttimien sijasta. He olivat kaikki tulleet Luftwaffen johtopaikoille vasta 1930-luvun puolessa välissä, ja sen jälkeiset vuodet olivat kuluneet Saksan ilma-aseen luomisessa lähes tyhjästä ja valtavalla vauhdilla. Mutta Ison-Britannian hävittäjäasetta ja sen johtamisjärjestelmää vastaan ei saksalaisilla ollut mitään teknistä etulyöntiasemaa. Tästä ei kellään ollut kokemusta, eli tilanne oli uusi. Saksalaiset moottorit olivat tunteettomampia lentokoneen asennoille ja polttoaineen tulo sylintereihin oli varmempaa
Jälkimmäinen oli toki käyttökelpoinen taktisessa roolissaan pistemaalien tuhoamisessa kuten Stukakin, mutta jyrkkään syöksyyn perustuva pommitustekniikka teki kummastakin haavoittuvan. Luftwaffe oli ilmeisen valmistautumaton pommikoneiden saattotehtäviin, vaikka esimerkiksi hävittäjien irrotettavia lisäpolttoainesäiliöitä oli kokeiltu jo Espanjan sisällissodassa. Tässä mielessä sotaa edeltävät teoriat sodan voittamisesta pelkillä ilmavoimilla osuivat harhaan ainakin nyt käytettävissä olleilla konemäärillä ja niiden laadulla. Varsinkin suhteellisen hidas Stuka olisi tarvinnut suojakseen ilmaherruutta, ja tämäkin kone jouduttiin vetämään pois taistelusta korkeiden tappioiden takia. Saksalainen erikoisuus oli syöksypommittaja, aikansa täsmäpommittaja, joita oli käytössä kahta päätyyppiä, yksimoottorinen Junkers Ju 87 – Stukana suuren maineen aikaisemmilla sotaretkillä saavuttanut lokinsiipinen kone – ja kaksimoottorinen Junkers Ju 88. Saksalaisten keveillä pommikoneilla ei ollut mahdollista suorittaa strategista tehtävää esimerkiksi tuhoamalla Britannian teollisuutta tai edes merkittävästi vaurioittamaan asutuskeskuksia. Pommikoneet riittivät vain taktisiin tehtäviin Pommikoneissa päätyypit olivat Heinkel He 111 ja Dornier Do 17, molemmat kaksimoottorisia vaakapommittajia, joiden nopeus ei ollut hävittäjien luokkaa ja pommikuorma strategista pommittamista ajatellen vaatimaton. Saksalaiset pommikoneet olisivat voineet lentää pidemmälle, mutta siihen niillä ei ollut käytännön mahdollisuuksia päiväsaikaan ilman saattoa, lopputuloksena olisi ollut erittäin suuret tappiot. ”Luftwaffen tärkeimmät hävittäjätyypit olivat yksimoottorinen Messerschmitt Bf 109 E ja kaksimoottorinen Messerschmitt Bf 110.”. Saattohävittäjät pystyivät toimimaan eteläisessä Englannissa alueella, joka oli ehkä kymmenesosa maan pinta-alasta. Niiden paremmuutta koskeva mielipiteenvaihto jatkuu tänäkin päivänä. 32 II MAAILMANSOTA taa huonoon lopputulokseen. Tämä kuva on lavastettu, näin sopusointuista lentelyä ei syksyn 1940 taistelu tietenkään ollut. Saksalainen organisaatio oli raskaampi mutta keveämpi Vaikka saksalainen tehtävätaktinen sodanjohtamistapa oli joustava ja vastustajiaan edellä, oli Saksan asevoimien komentotie kokonaisuudessaan yhä kovin byrokraattinen, työllistävä ja jopa jäykkä. Niiden puolustusaseistus oli liian heikko, jotta ne olisivat pärjänneet Hurricaneille ja Spitfireille, ja ainoa pelastus olivatkin suuret muodostelmat ja omien hävittäjien saatto. n Messerschmitt Bf 109 (vas.) ja Supermarine Spitfire olivat osapuolten tärkeimmät hävittäjätyypit taistelussa Britanniasta. Jopa nuoren Luftwaffen organisaatio oli hyvin moniportainen
Tässä näkyivät saksalaisten kokemukset Espanjasta. Kaksitasoisia Gloster Gladiatoreitakin oli vielä käytössä, ja osa kaksimoottorisista Bristol Blenheimeistä toimi jopa hävittäjinä! Lukumääräisesti ja osin laadullisestikin n Oikealla Heinkel He 111 matkalla pommittamaan Englantia marraskuussa 1940, nokka-ampuja/pommittaja on paikallaan, ohjaaja istuu taaempana. Saksalaiset olivat strategisista ja rakenteellisista puutteistaan huolimatta taktisesti huimasti edellä vastustajaansa, mikä näkyi ilmataisteluissa saksalaisille edullisella tavalla, mutta se ei koko sotaa pelastanut. Luftflotten ja Geschwaderin välissä oli lentoarmeijakuntia, Fliegerkorpseja. Briteillä oli asettaa taisteluun noin 900 yksimoottorista hävittäjää, suurin osa Hurricaneja, kasvava määrä Spitfirejä ja muutamia Defianteja. BP K. Voimasuhteet Yhteensä hyökkäävissä kahdessa saksalaisessa lentolaivastossa oli Britanniaan tehtävää hyökkäystä varten 17 pommitus-, 10 hävittäjä-, kolme Stukaja kolme raskasta hävittäjärykmenttiä (Bf110). Geschwader puolestaan koostui yleensä kolmesta Gruppesta (laivueesta), nämä kolmesta Staffelista (noin 12 koneen lentueesta), jotka jakaantuivat Schwarmeihin (nelikoneisiin parviin) ja ne taas kahteen Rotteen (kahden koneen pariin). II MAAILMANSOTA 33 Brittien ilmavoimien toimintakyvyttömäksi tekeminen oli annettu kahdelle Pohjois-Ranskaan, Belgiaan ja Alankomaihin keskitetylle lentolaivastolle: Generalfeldmarschall (sotamarsalkka) Hugo Sperrlen Luftflotte 2:lle ja Generalfeldmarschall Albert Kesselringin Luftflotte 3:lle. Näille lentolaivastoille oli alistettu muun muassa hävittäjäja pommitusrykmenttejä, joita saksalaiset nimittivät Jagdgeschwadereiksi ja Kampfgeschwadereiksi, Stukat olivat Stukageschwadereissa ja raskaat hävittäjät Messerschmitt Bf 110:t Zerstörergeschwadereissa. Briteillä oli sitä vastoin aluksi suuria osastoja, joita koitettiin johtaa kootusti. n Alhaalla pommitusvaurioita Lontoossa. Tiedot lentokoneiden määristä vaihtelevat, mutta rykmenteissä oli noin 1 000 hävittäjää, joista neljännes kaksimoottorisia, sekä noin 1 200 pommikonetta, joista kolmannes oli syöksypommittajia. Nämä kahden lentolaivaston yksiköt oli keskitetty Pohjois-Ranskaan, Belgiaan ja Alankomaihin heinäkuun loppuun mennessä, jolloin ne olivat valmiita aloittamaan hyökkäykset IsoonBritanniaan. Melko monimutkaiselta kuulostava organisaatio ei alimmalla taktisella tasolla kuitenkaan haitannut, vaan esimerkiksi saksalaiset hävittäjät lensivät sangen väljissä muodostelmissa ja pystyivät käyttämään omaa päätäntävaltaa. Näitä tuki pienempi, Norjasta käsin operoiva Luftflotte 5
Saksalaiset lensivät päivän aikana noin 1 500 lentoa, mutta eivät saaneet mitään todella ratkaisevaa aikaan. Kaukoviisasta ehkä, mutta voidaan myös kysyä, mitä brittien hävittäjäaseella ja siirrettävällä johtamiskalustolla olisi saatu aikaan Ranskan sotaretken aikana keväällä 1940. ”RAF veti laivueensa kauemmas rannikosta ja pyrki välttämään tappioita pelkkiä saksalaishävittäjiä vastaan.”. Jo Ranskan taistelun aikana Luftwaffe oli hyökännyt heikoin voimin Kanaalin laivaliikennettä vastaan katkaistakseen manner-Euroopassa olevan brittien siirtoarmeijan huollon. Tämän vaiheen aikana käytiin hävittäjätaisteluja ja hyökättiin edelleen laivaliikennettä vastaan. Tämän vaiheen aikana Luftflotte 5 teki hyökkäyksiä Norjasta ja Tanskasta käsin, mutta suurten tappioiden takia lennot lopetettiin. RAF veti laivueensa kauemmas rannikosta ja pyrki välttämään tappioita pelkkiä saksalaishävittäjiä vastaan. Tämä puolestaan poiki Hitlerin kostohyökkäykset Lontooseen, jonka siviilikohteita hän aikaisemmin oli käskenyt välttää. Ranskan antauduttua ilmahyökkäykset brittien laivaliikennettä vastaan voimistuivat ja lopulta pakottivat heidät rajoittamaan liikennettä, koska Fighter Commandin Dowding ei halunnut käyttää hävittäjiään laivaliikenteen suojelemiseen vaan pitää ne valmiina tulossa olevaa koitosta varten ja säästää voimiaan tappiolta. Pari päivää myöhemmin saksalaiskoneet tekivät noin 1 800 lentoa, mikä oli lähellä maksimia heidän voimillaan. päivään asti. Heinäkuun mittaan käynnistyi saksalaisten hyökkäyksen ensimmäinen vaihe, jonka lasketaan kestäneen aina elokuun 7. Tässä kohtaa Dowdingin ratkaisu oli varmasti oikea, jos tällaisella jälkikäteisarviolla sinänsä on mitään arvoa. Elokuun lopulla saksalaiset alkoivat pommittaa myös brittien lentokonetehtaita sekä vahingossa Lontoota, minkä takia Churchill määräsi kostohyökkäyksen Berliiniin. Toinen vaihe taistelussa alkoi, kun saksalaiset tekivät yhdistetyin hävittäjäja pommikonevoimin suurhyökkäyksen 13. 34 II MAAILMANSOTA britit olivat alakynnessä, mutta aiemmin mainitut edut vähintäänkin tasoittivat tilannetta. Ensimmäinen merkittävä hyökkäys Lontooseen tehtiin 7. elokuuta Etelä-Englannin lentokenttiä ja tutka-asemia vastaan. Se varsinainen taistelu Itse taistelu Britanniasta on sen verran monimutkainen ja -tahoinen tapahtumasarja, että sen yksityiskohtainen käsittely tämän pitkänkään lehtijutun puitteissa on mahdotonta ja oikeastaan tarpeetontakin. Tiukka muodostelma ei tietenkään vastaa todellisuutta syksyllä 1940. syyskuuta noin 600 koneen voimin, ja n Kolme Hurricanea saattaa Blenheimiä Duxfordin lentonäytöksessä 2015 syyskuussa. Kokonaiskuva ratkaisee, ja se on puristettavissa lyhyeen. Saksalaisethan saivat moukaroida ranskalaisia, belgialaisia, hollantilaisia ja brittien joukkoja melkoisen vapaasti hyökätessään länteen juuri ilmaherruutensa turvin, ja panssaridivisioonat etenivät häikäilemättömästi syvyyteen syöksypommittajien tukiessa kärkeä ilman vihollishävittäjien uhkaa. Käytännössä kumpikin taisteleva osapuoli kävi lähellä kestokykynsä rajoja, varsinkin hävittäjälentäjät joutuivat lentämään useita lentoja päivässä
Lopputulos oli, että Luftwaffen yritys voittaa sota Britanniasta vain ilmasta käsin ei onnistunut eikä maihinnousuakaan tehty. D uxfordissa elävöitetään ihailtavalla tavalla historiaa. Myytit ja perinteet ovat arvokkaita kansallisen identiteetin ja historiakuvan rakennuspalikoita, mutta ne voivat myös pahimmillaan peittää meiltä historian koko totuuden ja toimia vääränlaisten opetusten perustana. Maihinnousu peruuntuu Syyskuun puolen välin lähestyessä alkoivat mahdollisuudet samana vuonna tehtävään maihinnousuun käydä säiden puolesta kyseenalaiseksi. Päivää on myöhemmin nimitetty Battle of Britain Dayksi. Tämä Blitz (salama), kuten britit sitä nimittävät, jatkui aina kevääseen 1941 asti. Hitler siirsikin maihinnousua useaan otteeseen, ja vihdoin 17. Kumpikin puoli jännitti päivän mittaan voimansa äärimmilleen; briteillä oli välillä joka ainoa lentokykyinen hävittäjä ilmassa torjumassa hyökkääjiä, ja Luftwaffe teki noin 1 000 lentoa. Syynä oli sään huononeminen ja Luftwaffen epäonnistuminen ilmaherruuden hankkimisessa. syyskuuta hän päätti siirtää sen hamaan tulevaisuuteen. Se palasi kuitenkin vielä kerran vanhoihin tapoihinsa ja löi kesällä 1941 Neuvostoliiton ilma-aseen vanhalla kaavalla, useissa tapauksissa kentilleen, minkä jälkeen Luftwaffe palasi siihen, minkä se parhaiten osasi, eli maavoimien suoraan tukemiseen ja sittemmin myös valtakunnan ilmapuolustukseen liittoutuneiden terroripommituksia vastaan. Saksan johtajan katse oli kääntynyt itään. Jos alussa voimat eivät riittäneet sinänsä hyvin ja oikein kohdistettuihin iskuihin, nyt menetettiin sekin vaikutus. Käytännössä tämä tarkoitti maihinnousun peruuttamista, ja sitä varten varattuja aluksia alettiin siirtää muualle. Isänmaallista hehkutustakin tarvitaan, mutta sitä ei saa luulla objektiiviseksi kuvaksi todellisuudesta. II MAAILMANSOTA 35 tästä lähtien Luftwaffen mahdollisuudet keskittyä Fighter Commandin lyömiseen heikkenivät, sen käytettävissä oleva konemäärä ja henkilöstö ei kerta kaikkiaan riittänyt. Salamasota oli ilmiönä totta, mutta termin keksivät lehtimiehet, jotka loivat myös paikkansa pitämättömän myytin puolalaisen ratsuväen hyökkäyksistä taistelupanssarivaunuja vastaan. syyskuuta, mutta sekään ei onnistunut. Historiallinen lentonäytöskin on aina vain lentonäytös – vaikka se onkin niin hieno kuin se Duxfordissa aina on… HISTORIALLINEN LENTONÄYTÖS. Mutta kuinka paljon hienoinkin sotahistoriatapahtuma toimii historian havainnollistajana ja kuinka paljon se on vain median ja poliitikkojen luomien mielikuvien restaurointia ja ylläpitoa. Media ja poliitikot loivat myös myytit talvisodasta, Battle of Britainista ja Blitzistä. Viimeinen suuri saksalainen yritys brittien lyömiseksi tehtiin 15. Battle of Britainia juhlittiin 75-vuotisjuhlan merkeissä 19.–20.9.2015 Duxfordissa, tänä vuonna pidettiin 80-vuotisjuhlat, joiden kävimäärä oli rajoitettu koronaviruksen takia. Saksalle tämä oli ensimmäinen vakava tappio ja oire sen ilma-aseen käyttökelvottomuudesta tämänkaltaisissa strategisissa tehtävissä. Ilmasota Britannian taivaan yllä ei lakannut, mutta sen luonne muuttui Lontoon ja eräiden muiden kaupunkien pommittamiseksi. Myytit ja nimet ovat pohjimmiltaan totta, tai ainakin ne perustuvat todellisiin tapahtumiin. Painopiste hukattiin
Myös Britannian kuninkaalliset merivoimat osallistuivat taisteluun niin konein kuin aluksin. Siitä huolimatta niihin kannattaa suhtautua varovaisesti ja vain suuntaa antavina. Vaan sitten kun tuon tastelun niminen leffa tuli teattereihin, niin olimme kaikki todella myytyjä, ensi kertaa näimme koneita lentämässä valkokankaalla ja vielä väreissä. Myös historianopettajan kanssa oli jo kinasteltu kumpi niistä olikaan se parempi kone. Ilmatorjunnalla oli ilmavalvonnan ohella merkittävä – usein unohdettu – rooli taistelussa Britanniasta. Koneita heidän sanotaan menettäneen 1 887. Kaiken kaikkiaan Battle of Britainiin osallistui ainakin 2 936 brittien lentäjää, tähystäjää tai ampujaa. Ainakin briteille kannatti, koska saarivaltio jäi valloittamatta tilanteessa, jossa maihin päässyt Wehrmacht tuskin olisi enää ollut lyötävissä. Monet vuodet oli kaverien kanssa jo tehty muovipienoismalleja Spitfireistä ja Messerschmitteistä. RAF:n Fighter Commandin uhrautuminen oli siis ainoa mahdollisuus ja sotilaallisesti perusteltu toimi. 36 II MAAILMANSOTA KIRJOITTAJA JA BATTLE OF BRITAIN E nsimmäisen kosketuksen Battle of the Britainiin sain 13-vuotiaana oppikoululaisena muistaakseni vuonna 1969. Katso lisää osapuolien päivittäisistä tappioista ja taistelun laadusta: http://www.bbc.co.uk/news/uk11029903 ”...Saksalle kokeneiden lentäjien korvaaminen oli vaikeaa...”. Itse tarina ei kiinnostanut niinkään, siihen kun oli ympätty naisia ja muuta asiaan kuulumatonta... Hävittäjälentäjistä ja varsinkin kokeneemmista tuli pulaa, joten heitä saatiin siirtämällä miehiä muista tehtävistä sekä ottamalla palvelukseen ulkomaisia lentäjiä Puolasta, Tšekkoslovakiasta sekä dominioista kuten Uudesta-Seelannista, Rhodesiasta, Etelä-Afrikasta ja Kanadasta. Koneita brittien mainitaan menettäneen yhteensä 1 547. KK Mitä tämä maksoi Osapuolien tappiolukuja on hankalahko esittää, koska ne vaihtelevat eri lähteissä kovasti. Bomber Commandin lentäjistä kaatui 718 ja Coastal Commandista 280. Jos lähdetään liikkeelle Churchillin sanoin ”niistä legendaarisista muutamista” eli brittien hävittäjälentäjistä, niin heistä ainakin kolmannes, eli 544 kaatui ja monet haavoittuivat, osa kammottavasti palohaavoistaan kärsien. Myös Saksalle kokeneiden lentäjien korvaaminen oli vaikeaa, ja heitä olisikin monet kerrat tarvittu Luftwaffen tulevina työntäyteisinä taisteluvuosina. Televisiohan oli tuolloin vielä mustavalkoinen ja kovasti rakeinen. Kaikki edellä mainitut luvut ovat luotettavan oloisista lähteistä. Saksalaiset puolestaan menettivät kaatuneina 2 698 miestä, sotavankeina 967 ja kadonneina 638. Lentäjät olivat briteille huomattavasti tärkeämpiä kuin lentokoneet, jälkimmäisissä tuotanto pystyi taistelun alkuvaihetta lukuun ottamatta pian korvaamaan tappiot ja lisäämään määrääkin. Ja sitten se viimeinen kysymys, eli kannattiko. Mukana ovat kaikki edes yhden lennon tehneet. Oli todella hurjaa nähdä leffa, jossa NE oikeat koneet lensivät
Taistelu oli toisessa maailmansodassa ensimmäinen, jonka Iso-Britannia katsoi voittaneensa, ja tapahtumasarjan sijoittuminen historiaan oli selvä. TEKSTI: KARI KUUSELA • KUVAT: JAAKKO PUUPERÄ Taistelusta Britanniasta tuli syyskuussa 2020 kuluneeksi 80 vuotta. Kamppailusta tuli eeppinen, ja Winston Churchill nimitti sen osuvasti Battle of Britainiksi. Erityisen osuvaa Duxfordin lentokentän käyttäminen lentonäytökseen on myös siksi, että se todellakin oli kahden RAF:n hävittäjälaivueen kotikenttänä taistelussa Britanniasta. II MAAILMANSOTA 37 K ahdeksankymmentä vuotta sitten, ensimmäistä kertaa maailmanhistoriassa taivaalla kamppailivat satojen, jopa yli tuhannen lentokoneen ilmalaivastot, jotka ottivat toisistaan mittaa. RAF:n Fighter Commandin hävittäjälentäjät eivät antaneet periksi Luftwaffen Jagdgeschwadereiden vastapelureilleen. Historiallinen lentokenttä Brittien on onnistunut käsittämättömän taidokkaasti yhdistää historialliset lentokoneet, museotoiminta, lentokoneiden entisöinti ja lentokoneista innostunut yleisö Lontoon pohjoispuolella Cambridgen tuntumassa Duxfordissa, jossa Battle of Britainin 75-vuotislentonäytös pidettiin 19.–20. syyskuuta 2015. Erityisen suurta juhliminen on tasavuosina kuten nyt, kun taistelusta tuli kuluneeksi 80 vuotta. Vanha, jo 1918 käyttöön otettu sotilaskenttä oli viikonlopun ajan valtavana näyttämönä, jolla vieraili kumpanakin päivänä 20 000–25 000 katsojaa ja lensi lähes 40 vanhaa sotakonetta toisen maailmansodan ajalta tai sen tuntumasta sekä koko paketti modernimpaa kalustoa. Ja kuten Britanniassa on tapana, vanhat koneet lentävät, ja juhlinta on aivan eri tavalla kansanjuhla kuin meidän suomalaisten tapa juhlia sotiemme saavutuksia. Britanniassa taistelulla on erittäin tärkeä asema maan sotahistoriassa ja sitä juhlitaan säännöllisesti. Suomen Sotilas seurasi syyskuussa 2015 kaksi päivää hävittäjien kaartoja Cambridgeshiren taivaalla Imperial War Museumin Duxfordin elävässä museossa.. Elo-syyskuussa 1940 käyty usean viikon kamppailu Royal Air Forcen ja Luftwaffen välillä päättyi siihen, että saksalaiset hävittäjät eivät saaneet ilmaherruutta EteläEnglannin yllä eivätkä tämän takia pystyneet tekemään suunniteltua maihinnousuaan. Vaikka kentälle on rakennettu lisää rakennuksia sodan jälkeisinä vuosiHistorian siipien JYLINÄÄ DUXFORDISSA
Paikalle tulleet seurasivat suurella hartaudella legendaaristen brittikoneiden manöövereita taivaalla ja ostivat matkamuistoja ja hyödyllistäkin tavaraa lukemattomista markkina-alueen myyntiteltoista. Briteille lentonäytös näyttää olevan koko perheen juhla, johon otetaan tuolit, viltit, piknikvälineet sekä syötävät ja juotavat mukaan. Valtavasta, jopa liikkumisen estäneestä väenpaljoudesta huolimatta ei minkäänlaista häiriötä tai outoa käytös”Kaikkien mieleenpainuvin oli B-17:n, Lentävän linnoituksen, rauhalliset liikkeet kentän yllä.”. Ostamalla Gold Passin voi näytöstä toki seurata myös suuren ja ylellisen ravintolakatoksen aidatulta alueelta nauttien samalla täyden palvelun tarjoiluista. Kaikkein intomielisimmät lentokonebongarit näyttivät tulevan paikalle heti aamusta, tunteja ennen näytöksen alkua ja kiinnittivät itsensä ja tuolinsa kettingeillä kentän teräsaitaan, jotta paikka vain säilyisi. 38 II MAAILMANSOTA kymmeninä aivan viime aikoihin asti, on siellä vielä paikoitellen löydettävissä vanhan, jo kadonneeksi luullun lentokentän tunnelmaa. Siinä välissä he söivät meidän suomalaisten mielestä käsittämättömän outoa – tai siis pahaa – englantilaista pikaruokaa ja vierailivat useissa Imperial War Museumin kentällä olevissa museohalleissa tutkimassa panssarivaunuja, tykkejä, autoja, lentokoneita ja kaikkea muuta esillä olevaa meren pohjan ja avaruuden väliltä. Lukuisista vuosikymmenien aikana pidetyistä lentonäytöksistä johtuen Duxford on Britanniassa eräänlainen lentokoneharrastajien pyhäkkö, jossa voi minä päivänä tahansa nähdä lentävän vanhan sotalinnun. Ihailtavaa on myös se, kuinka mutkattomasti julkisen vallan ylläpitämä museotoiminta, yksityisrahoitteiset säätiöt ja kampanjat, yritykset, yksityiset ilmailuharrastajat ja lentokonekeräilijät tekevät yhteistyötä, jota ilman tällainen ei olisi mahdollista
Kaikki Spitit eivät siis suinkaan olleet taistelun Britanniasta ajalta vaan kuvan koneistakin varsinaisia RAF:n taistelun (syksy 1940) aikana käytössä olleita tyyppejä 80 vuoden takaisessa tai sitä vastaavassa maalauksessa ja tunnuksin ovat vain vasemmalta lukien kolmas kone (Mk Ia), viides kone (Mk 1a), kuudes kone (Mk 1a) ja vasemmalta lukien neljäntenä lentävä Royal Navyn kone (Mk IIIc). VIHOLLINEN oli edustettuna heikosti ja oikeastaan vain maalauksissa. Kaikki muut koneet kuvassa ovat Spitfiren myöhempiä malleja. Vasemmalla alhaalla B-17, joka ei myöskään liittynyt päivän teemaan, mutta oli komea näky ilmassa niin kuin uudemmatkin Spitit ja Seafiret. II MAAILMANSOTA 39 KOLMETOISTA SPITTIÄ lentää samassa kuvassa. Toisintoharrastajat eli Reenactment-ryhmät aikakauden asuineen ja varusteineen tuovat sotahistoriatapahtumaan elämää ja ihmiskasvot, joskus kauniitkin.... Näimme niin maassa kuin ilmassa kaikki kuulun hävittäjän tärkeimmät mallit koko sen tuotantoajalta. KOMEA RIVISTÖ Spitfiren tuoreempia neljäja viisilapaisilla potkureilla varustettuja malleja odottaa pääsyään taivaalle Duxfordin aamuisessa udussa. Messerschmitt Bf 108 ei ollut alun alkaenkaan taistelukone, eikä Duxfordissa nähty yksilö ollut edes sota-ajalta, mutta saipa vaan toimia Hurricanejen ja Spittien kaniinina Duxfordissa, huomiota herättävine maalauksineen ja itärintamatunnuksineen. Yhtä aikaa silmiemme edessä kieppui parhaimmillaan 17 Supermarine Spitfirea ja Seafirea
Ihmiset olivat ystävällisiä, iloisia ja toisensa huomioivia. Näköjään britit osaavat tämänkin meitä paremmin. Suomalaiskatsojalle sykähdyttävää oli nähdä ilmassa myös Blenheim-pommikone, jos kohta kanadalainen versio (aukeaman alareunassa kuvattuna kentällä).. Meillä yleisötapahtumissa niin yleinen keskikaljan kittaus ja siitä seuraava meininki puuttui täältä tyystin. 40 II MAAILMANSOTA tä tullut silmiin. Kolme ja puoli tuntia kestänyt lentonäytös oli Suomen Sotilaan upseeripartiolle käsittämätön spektaakkeli, niinpä se oli kin pakko katsoa kahdesti peräkkäin sii tä huolimatta, että olimme molemmat vierailleet Duxfor dissa aiemminkin. Kaikki eivät tosin olleet alkuperäisiä ”trainereita” vaan joukossa oli myös yleisölennätystä varten muutettuja versioita. Kaksipaikkaisia Spitin koulukonemalleja (kuvassa TR 9) nähtiin ilmassa useampia. Vanhat sotakoneet lensivät ilmeisen taitavien ohjaajiensa käsisJOHTAMINEN RATKAISI taistelun Britanniasta. Muutama ryhmä nautti sivistyneesti valkoviiniä kristallilaseistaan, jotka oli kauniisti pakattu pajusta tehtyihin piknikkoreihin. Kaikkien lentonäytösten äiti. Duxfordissa on mahdollisuus tutustua myös autenttiseen 80 vuoden takaiseen ilmasodan johtokeskukseen
Ennenkin Chinookin taivaalla nähneille oli ilo nähdä, kuinka kaksimoottorisesta kuormajuhdasta otettiin kaikki irti taitolentohelikopterina. Duxfordissa näimme ilmassa kolme Hurricanea.. Duxfordissa näimme yhden lentävän yksilön. Näiden koneiden ääni, liikehtiminen ja olemus on aina jotakin erikoista, kun se näkee ja kokee. Hurricane oli jäämässä taistelun Britanniasta aikana ajastaan jälkeen, mutta se oli RAF:n määrällisesti merkittävin sotaratsu 75 vuotta sitten – ja olipa niitä Suomenkin ilmavoimilla. Näytöksessä kaikkein korkeimman tunnelman loi kuitenkin seitsemäntoista yhtä aikaa taivaalla kurvailleen Spitfiren Rolls-Royce Merlin -moottoreiden ujellus, kun koneet lensivät näytöksen loppuhuipennuksessa yhtä aikaa yllämGLOSTER GLADIATOR lensi aikoinaan myös Suomen väreissä. UP SHE GOES! Hawker Hurricane Mk IIc saa hellää hoivaa ammattitaitoiselta mekaanikolta ennen lentoa Duxfordissa syyskuussa 1940. II MAAILMANSOTA 41 sä täsmällisesti ja varmasti, mitä ei parhaimmillaan 1930–40-lukujen taitteessa suunnitelluilla ja tehtaasta ulos rullanneilta sotakoneilta odottaisi. Brittien ja amerikkalaisten nykyilmavoimat osallistuivat näytökseen Eurofighter Typhoonilla ja F-15E:llä, toisena näytöspäivänä esiintyi myös RAF:n Red Arrows -taitolentoryhmä. Kone on itse asiassa hämmästyttävän suurikokoinen ja edusti oman aikakautensa huippua. Näytös oli jaettu loogisiin ryhmiin, joissa oli hävittäjiä, pommikoneita, koulukoneita, pari purjekonetta ja jopa autogiro. Ilmassa nähtiin tunnettuja sotakoneita kuten Hawker Hurricane ja Supermarine Spitfire, jotka toki ovat nähtävissä muutenkin, jopa ilmassa useina viikonloppuina eri puolilla Englantia
Meillä oli käytössämme varsin monta Blenheimkonetta, joilla oli tärkeä rooli kevyinä pommittajina ja tiedustelukoneina. Ja samalla – jos malttoi – voi sulkea silmänsä ja ajatella samaa paikkaa 80 vuotta aikaisemmin, vaikka Messerschmittien ääni ja taistelun äänet seasta puuttuivatkin. Kolmas hivenen yllättävä konetyppi, myös meillä tuttu, oli Gloster Gladiator. Kenellekään ei jäänyt epäselväksi koneen kaunis muoto ja ilmeisen hyvät lento-ominaisuudet. Sally B:ksi kastetun koneen näkeminen ei ole aivan jokapäiväistä, tämä Duxfordiin pysyvästi majoittunut kone on ainoa lentävä yksilö koko Euroopassa. Elokuvatähtikin se on, minkä huomaa nokan toiselle puolelle maalatusta pinup-tytöstä ja Memphis Belle. Neljän suuritehoisen tähtimoottorin ääni ja koneen valtaisa koko olivat aivan omaa luokkaansa. Vaan ehkä kaikkien mieleenpainuvin oli B-17:n, Lentävän linnoituksen, rauhalliset liikkeet kentän yllä. Battle of Britainin määrällisesti merkittävin hävittäjä Hurricane jäi näytöksessä lukumääräisesti huonommaksi, sillä niitä ei yhtä aikaa ilmassa nähty kuin ”vain” kolme, mutta ne olivat sitäkin komeammin saattamassa Bristol Blenheimiä. Erityisen mieleenpainuvaa tämä tietysti oli suomalaiselle, koska kumpikin tyyppi on lentänyt myös meidän ilmavoimissamme. Parissa jonomuodostelmassa suoritetut sinänsä yksikertaiset lentokuviot loivat kentän päälle mukavasti kieppuvien brittihävittäjien sirkuksen, jota kelpasi katsella. 42 II MAAILMANSOTA me. Näitä Taistelu Britanniasta -elokuvan veteraaneja näimme Duxfordissa samat kaksi kuin vuosi sitten, toinen maalattuna komeasti hiekanruskeaksi. Ilmassa ja kuvissa jotenkin pieneltä MERSUA MALLASIVAT 50-luvun espanjalaiset Hispano-hävittäjät. näyttävä kone on luonnossa itse asiassa aikamoinen järkäle
Alla oikealla kurkistus Spitin ohjaamoon.. Toki Iso-Britannia on suuri maa meihin verrattuna ja resurssit ovat tietysti suuremmat, mutta jokin ero meissä ilmeisesti on. Saksalaisen osapuolen puuttuminen ei välttämättä lentonäytöksen ja juhlan kannalta nyt niin traagista ollut, ei se näyttänyt britteihin vaikuttavan. Brittejä ei voi kuin onnitella hienosta tavasta muistaa 80 vuotta sitten käytyä taistelua, joka maksoi heille myös noin 1 500 kuollutta lentäjää. Monen molemmin puolin vakavasti haavoittuneen kärsimykset ovat jatkuneet meidän päiviimme asti. Nämäkin olivat kaikki itse asiassa vähemmän saksalaisia, vaikka siipien ja rungon merkeistä olisi voinut muuta luulla. Vastustaja sivuosassa Lentonäytös oli ylivoimainen brittikoneiden esitys, 80 vuotta sitten taivaalla olleen vastustajan, Luftwaffen, koneita ei nähty kuin muutama. Kaksi Mersun eli Messerschmitt Bf 109:n oloista hävittäjää oli itse asiassa Hispano HA-1112 -koneita, Messeschmitt Bf 108 Taifun oli tarkemmin katsoen ranskalainen Nord 1002, ja Bücker Bü-131 Jungmankin rullasi kiitoon ensimmäisen kerran Espanjassa vuonna 1954. Vaan parinkin suomalaisen yleisössä olleen ilmailuentusiastin kuulin mutisevan, että liian vähän mersuja, kun kuulumisia kyselin. HAWKER HURRICANE MK IIC laskeutuu onnistuneen näytöksen päätteeksi Duxfordissa syyskuussa 2015. Koneyksilön maalaus ei viittaa niinkään vuoden 1940 taisteluun Britanniasta vaan menneen imperiumin toiselle laidalle, jossa Hurricanet puolustivat reilua vuotta myöhemmin Burmaa japanilaisten hyökkäystä vastaan. Alueelta löytyikin monen monta keräyskojua, joissa kerättiin varoja lentäville kaunottarille, vaikkapa Mosquiton saattamiselle lentokuntoiseksi. Suomen Sotilaan toimitus oli tutustunut jo vuosi sitten Duxfordiin, josta oli lehdessä silloin laaja artikkelikin, mutta tämän vuoden näytös oli aivan omintakeisensa, olihan nyt kyse Battle of Britainin muistonätöksestä, ja sen huomasi. Taidettiin sittenkin olla viime sodassa väärällä puolella. Kuten eräitä muitakin kentällä majailevia koneita, tätäkin pidetään ainakin osittain yllä lahjoitusvaroin. Taistelua Britanniasta muistettiin Duxfordissa brittiläisellä sisukkuudella koronastakin huolimatta myös syksyllä 2020, toki pidennetyin välein ja suojanaamarein. Tällainen tapa on mielestäni mitä parhain tapa juhlia ilmassa saavutettua voittoa. Oli se sen arvoista Koko ilmailunäytös oli kaikilta mittasuhteiltaan sen verran mahtava, että tällaista en ole ennen nähnyt. Britit suhtautuvat vanhoihin sodankäyntivälineisiin ja sotahistoriaan erittäin terveesti, meillä ei aina näin tapahdu. Näistä Hispanot kuitenkin olivat mitä ilmeisimmin Battle of Britainin veteraaneja, tosin vasta sen vuonna 1967 tehdyn elokuvan... II MAAILMANSOTA 43 -tekstistä
TEKSTI: HARRI MUSTONEN KUVAT: JAAKKO PUUPERÄ. 44 II MAAILMANSOTA SPITTI VASTAAN MERSU ”Antakaa minulle rykmentti Spitfirejä”, esitti saksalaisten kuuluisin hävittäjälentäjä ja rykmentinkomentaja, majuri Adolf Galland marsalkka Herman Göringille taistelun Britanniasta aikana. . Galland korosti heitollaan Messerschmitt Bf 109 E:n huonoja puolia, kun saksalaishävittäjät oli sidottu pommikoneiden lähisaattotehtäviin. Spitfire oli 109:ää huomattavasti ketterämpi ja nopeampi keskija alakorkeuksissa, lisäksi 109:n ohjaamosta oli huono näkyvyys, ja sillä oli lyhyt toimintasäde
Lopulta koneet olivat kuitenkin niin tasaveroisia, että usein taktiikka, olosuhteet ja lentäjä ratkaisivat pelin.. XIV:n 2 000 hevosvoiman voimalähde antoi brittihävittäjälle nopeuden, joka oli reilusti yli 400 mailia tunnissa. Suurin etu oli kuitenkin XIV:n nousunopeus. No kumpi oli sitten parempi. Mutta silloin suoritettiin useimmat taistelut 6 000 metrin alapuolella, ja myöhemmin, kun taistelut oli käytävä suuremmassa korkeudessa, saatiin havaita, että vihollishävittäjä oli selvästi ylivoimainen, sillä sen ahdin oli tehokkaampi korkealla”, kirjoitti puolestaan air marshal (kuninkaallisten ilmavoimien kenraalimajuria vastaava sotilasarvo), Johnnie Johnson kokemuksistaan. Molempi parempi, kompromisseja piti tehdä molemmin puolin, ja paremmuuteen vaikutti toki myös tuotantotaloudelliset näkökohdat. Fw 190:n liikehtimiskyky oli parempi lukuun ottamatta kaartosädettä – sillä taas ei juuri ollut enää käyttöä ilmasodassa. II MAAILMANSOTA 45 unkirkin (Dunkerque) taistelujen aikana ohjaajamme totesivat, että Spitfiren nopeus ja nousukyky olivat jonkin verran paremmat kuin 109 E:n. Painava XIV oli kömpelömpi kuin aiemmat Spitfiret, mutta sen kaartosäde oli yhä pienempi kuin 109 G:llä ja Fw 190:llä. Spitfire XIV päihitti nopeudessa myös Fw 190:n. RAF:n vuonna 1942 suorittamissa kokeissa Fw 190:n ja IX:n nopeuserot vaihtelivat puolin ja toisin 5–8 mph, korkeudesta riippuen. Nousunopeudessa koneet olivat käytännössä tasaväkisiä. Loppuvuodesta 1941 tilanne muuttui Luftwaffelle vielä edullisemmaksi Focke-Wulf Fw 190:n tultua rintamalle. Kokeiden mukaan brittihävittäjä pystyi nousemaan täyteen tankattunakin yhtä nopeasti kuin saksalaiset vastustajansa. Spifire IX toi sitten tasoituksen. Griffon-Spitfiret käänsivät sitten tilanteen päälaelleen. Koneen 1 350 hevosvoiman moottori antoi 109:lle huippunopeuden 624 km/h 6 600 metrin korkeudessa. Spitfire oli ainoastaan ketterämpi kuin saksalaiskone. Se oli parhaimmillaan Messerschmittin G-mallia noin 64 km/h nopeampi. Vuoden 1941 alussa Bf 109:n F-malli kallisti vaakakupin selvästi saksalaislentäjien eduksi. Spitfire Mk VA pääsi nopeuteen 368 mph (592 km/h) 6 000 metrissä. Se oli ylivoimainen Spitfire V:een verrattuna kaikissa korkeuksissa niin nopeudessa, nousukyvyssä kuin liikehtimisessä
46 II MAAILMANSOTA Saksan keskustan armeijaryhmän tuho BAGRATION
Kahden Pantherin sijoittuminen viittaa siihen, että vihollisen tulosuunnasta ei olla aivan varmoja.. II MAAILMANSOTA 47 KUVA ON OTETTU PANTHERPANSSARIVAUNUN HAARAKAUKOPUTKEN LÄPI
Keskustan armeijaryhmä oli käytännössä tuhottu pari viikkoa kestäneissä taisteluissa kesällä 76 vuotta sitten. Tervetuloa lukumatkalle tuntemattomaan historiaan, toisen maailmansodan suurimman ratkaisutaistelun tantereille, punaarmeijan panssarikärkien matkaan halki Valko-Venäjän, jossa Saksan Wehrmacht kohtasi Cannaensa. Taistelut Kannaksella ja Normandiassa olivat pienempiä operaatioita kuin puna-armeijan kesän 1944 pääoperaatio Bagration, joka on silti jäänyt monelle tuntemattomaksi niin meillä kuin muuallakin lännessä. TEKSTI: ANTTI KARILA. Normandiassa länsiliittoutuneiden operaatio oli juuttunut rantakaistaleelle kuukausiksi. Samaan aikaan Suomi kamppaili olemassaolostaan Tali-Ihantalassa, joka on yhä Pohjoismaiden suurin taistelu. . 48 II MAAILMANSOTA Olethan kuullut Stalingradista, Kurskista. Mutta entä Vitebsk, Orsha, Mogilev, Bobruisk, Minsk…. Sanovatko ne mitään
II MAAILMANSOTA 49
Pohjoisen armeijaryhmän alueella Neuvostoliitto oli työntänyt saksalaisjoukot Leningradin edustalta, ja vain saksalaisten taitava viivytysja puolustustaktiikka oli estänyt puna-armeijan etenemisen Viroon. Painopiste keskellä Keskustan armeijaryhmä oli ollut vuoden 1941 joulukuussa vain muutaman kymmenen kilometrin päässä Moskovasta. Organisaatiorakenteita oli uudistettu: henkilöstön määrävahvuuksia oli laskettu, mutta joukkojen tulivoima oli siitä huolimatta suurempi, sillä aseistuksen määrä kasvoi ja laatu parani. 152 mm:n haupitsipatteri ampuu operaatio Bagrationin aikana. Ilmatilaa hallitsivat liittoutuneet idässä ja lännessä. Moottoroiduille ja panssarijoukoille edullisia etenemisuria oli melko vähän, ja niille rakennettiin vahvat, miinoittein ja estein suojatut kenttälinnoitetut asemat. Harvasta tieja rautatieverkosta oli sekä hyötyä että haittaa. Tilanne vaikutti Saksan näkökulmasta synkältä. Saksan sotatarviketuotanto saavutti vuonna 1944 huippunsa, mutta aseiden käyttäjistä alkoi olla pulaa, sillä henkilötappioita ei kyetty enää korvaamaan. Puolustus tukeutui useisiin jokiin, laajoihin metsiin ja suoalueisiin. Silläkin kertaa . Toisaalta puolustaja oli huollon ja joukkojen siirtojen osalta haavoittuva ja riippuvainen vähälukuisten liikenteen solmukohtien hallinnasta. . Itsepetosta. 50 II MAAILMANSOTA I tärintaman alkuvuoden 1944 taisteluiden seurauksena puna-armeija oli edennyt eteläisen armeijaryhmän vastuualueella läntiseen Ukrainaan saakka, vallannut Krimin niemimaan ja saavuttanut edulliset asemat jatkohyökkäyksille Unkariin, Romaniaan ja Balkanille. Keskustan armeijaryhmän alueella oli ollut suhteellisen rauhallista alkuvuonna 1944, ja aika oli pyritty hyödyntämään puolustusta vahvistamalla. Puna-armeijan vastahyökkäys talvella 1941–42 oli suunnattu juuri tätä Saksan armeijaryhmää vastaan. Saksan sotilasjohdon arviot puna-armeijan ehtyvistä henkilöresursseista olivat epärealistisia kuvitelmia. Neuvostoliiton tappiot olivat valtavat, mutta siitä huolimatta ne kyettiin korvaamaan täydennyksillä ja perustamalla uusia joukkoja tuhottujen tilalle. Georgi Žukov kuvattuna 1945.. Kun rintamalinjat siirtyivät talven 1943–44 taistelujen aikana kohti länttä, muodostui Saksan keskustan armeijaryhmän kohdalle laaja pullistuma, jota kutsuttiin Valko-Venäjän parvekkeeksi. Samoin seuraavan syksyn hyökkäys Stalingradissa loppuvuonna 1942 ei ollut puna-armeijan ensisijainen hyökkäyssuunta
Viti corecaere volorit.. Officillabo. Kuvateksti kartalle. Cimpor seque volupitibus con nisque qui corio est doluta vollitet periae occuptae etur, eatis excepelitat. II MAAILMANSOTA 51
Hornisse (myöh. ILMEISEN LAVASTETTU KUVA sotilaasta panssarinyrkin kanssa. Nashorn) oli tavallisesti armeijakuntaportaan raskaiden panssarintorjuntapataljoonien kalustoa. Pääaseena oli erinomainen 8,8 cm PaK43/1 -kanuuna. Tuliasema on kovin avoin, eikä ampumakulmakaan ole niitä parhaimpia.. 52 II MAAILMANSOTA . Suhteellisen kevyenä vaunun liikkuvuus oli hyvä, mutta heikon panssaroinnin ja korkean profiilin vuoksi vaunu soveltui parhaiten taisteluun pitkiltä etäisyyksiltä
Vastahyökkäyksissä tärkeä panssarireservi jäi siirron myötä heikoksi. kaartin panssariarmeijan ja 28. Se ei ollut vähän, ja huomattava osuus operaatio Bagrationin menestyksessä oli hyökkäyksen painopisteiden onnistuneella salaamisella ja naamioinnilla, venäläisittäin maskirovkalla. Tulevan hyökkäyksen laajuus ja voima jäivät kuitenkin epäselviksi. Toukokuussa armeijaryhmä joutui luovuttamaan 5. Saksan keskustan armeijaryhmän yhteensä 1 000 kilometrin pituinen rintamalinja jäi heikoksi. Onnistuminen Stalingradissa jätti Rževin taistelut unohduksiin, eikä tappio tahrannut merkittävästi muutoin menestyksekkään marsalkka Georgi Žukovin kilpeä. Saksalaiset tyhjensivät Rževin rintamamutkan varsin taidokkaasti maaliskuussa 1943, kun sen hallussapidolle ei ollut enää sotilaallisia edellytyksiä. Arviota tulevan hyökkäyksen painopisteestä tukivat Neuvostoliiton hyökkäysoperaatiot Ukrainan alueella vuoden 1944 alkupuolella ja 1. Jatkossa operoisi puna-armeija. OKW (Oberkommando der Wehrmacht, Saksan asevoimien yliesikunta) ja erityisesti sitä ehdottomasti johtanut, strategisista raaka-ainevaroista viehättynyt valtakunnanjohtaja Adolf Hitler uskoi Neuvostoliiton seuraavan laajemman hyökkäysoperaation kohdistuvan Saksan sotataloudelle tärkeille Romanian öljykentille. panssaridivisioonan, joka siirrettiin Ukrainaan. Divisioonien vastuualueet olivat kesään 1944 mennessä kasvaneet 24–32 kilometriin eli moninkertaisiksi ohjeelliseen pituuteen nähden. armeijan siirtoa Etelä-Ukrainasta Valko-Venäjän suunnalle, jonne siirrettiin lisäksi kaksi armeijaa Krimiltä ja yksi Baltian alueelta. Tasaisesti jaettuna jokaiselle puolustettavalle rintamakilometrille olisi ollut laittaa laskennallisesti noin 80 miestä, pari kolme tykkiä ja saman verran rynnäkkötykkejä. Käytännössä hyökkäysvalmistelut paljastuivat rintamajoukoille useimmiten ennen hyökkäyksen alkamista jo niiden valtavan mittakaavan takia. Strateginen aloite oli siirtynyt vuoden 1943 kuluessa lopullisesti Neuvostoliitolle. Hyökkäysvalmistelut pyrittiin salaamaan tekemällä joukkojen ja materiaalin kuljetukset öisin ja harhauttamalla saksalaisten ilmatiedustelua valeasemin ja -panssarivaunuin. On selvää, että puolustukseen jäi näin vähäisin voimin useita heikkoja kohtia ja vastahyökkäyksiin käytettäviä reservejä oli vähän. Ukrainan rintaman panssarija mekanisoitujen joukkojen suuri määrä. StuG III -rynnäkkötykki oli sodan loppupuolella Saksan panssarintorjunnan selkäranka, ja sillä korvattiin enemmän raaka-aineresursseja ja aikaa vaativien panssarivaunujen tuotantoa. Uhkakuvan mukaisesti puolustuksen ja samalla joukkojen painopiste asetettiin Pripetin soiden eteläpuolelle Pohjois-Ukrainan armeijaryhmän alueelle. ja 2. Puna-armeija työnsi saksalaiset Smolenskin alueelta syksyn 1943 aikana, ja lopulta rintamalinja vakiintui Vitebskin–Oršan–Mogilevin linjan itäpuolelle. Operaatio Mars itseasiassa epäonnistui pahoin. . Saksalaisten kannalta oli kohtalokasta, että he eivät havainneet 5. Valko-Venäjällä puna-armeijan odotettiin toimivan rajoitetuin tavoittein ja pyrkivän sitomaan Saksan voimia. 53 päämaalina oli juuri keskustan eikä etelän armeijaryhmä ja ensin mainitun hallitsema Rževin tärkeä liikenteen solmukohta ja kohti Moskovaa osoittava rintamanmutka. Myös radioliikenteessä kiinnitettiin huomiota tiukkaan salaukseen ja saksalaisten harhaanjohtamiseen. Aloite puna-armeijalle Neuvostoliiton pääesikunnalle, Stavkalle, Saksan heikkeneminen antoi mahdollisuuden valita hyökkäyskohdat ja -aika. Tavoitteet jäivät saavuttamatta, ja puna-armeijan tappiot olivat valtavat. II MAAILMANSOTA. Vaihtoehtona nähtiin hyökkäys Balkanille tai laaja saarrostushyökkäys Puolan halki kohti Itämeren rannikkoa, jolloin keskustan armeijaryhmän ja pohjoisen armeijaryhmän yhteydet olisivat vaarassa katketa. Puutteistaan huolimatta keskustan armeijaryhmän vahvuus oli yhteensä 800 000 miestä, josta 400 000 oli varsinaisia taistelujoukkoja. Se asetti Saksan sodanjohdon vaikeaan tilanteeseen. Painopisteisiin keskitettiin valtava paikallinen ylivoima vähentämällä joukkoja ja materiaalia niiltä alueilta, joilla joukoilla oli puolustustehtävä
Hitlerin saatesanat olivat: ”Operaatioiden aika idässä on ohi.”. Hänen joustava puolustuksensa ei kelvannut sen menestyksistä huolimatta ensimmäisen maailmansodan korpraalille ja sotilaalliselle diletantille. Hitlerin vaatimusten myötä puolustus muuttui joustamattomaksi ja kytkeytyi yhä voimakkaammin maa-alueiden hallussapitoon. Jatkossa operoisi puna-armeija. Hitlerin saatesanat olivat: ”Operaatioiden aika idässä on ohi.” Saksalaisten osalta se pitikin nyt paikkansa. Ajatus perustui osaltaan virheelliseen arvioon puna-armeijan vahvuudesta ja suorituskyvystä ja sitäkin enemmän Hitlerin kyvyttömyyteen ymmärtää modernin sodankäynnin lainalaisuuksia ja mahdollisuuksia. Keväällä 1944 Manstein sai lähteä. Keskustan armeijaryhmälle se tarkoitti linnoitettuja kaupunkeja, Fester Platzeja, jotka puolustautuisivat saarrettunakin puna-armeijaa vastaan ja sitoisivat sen joukot, kunnes reservit ehtisivät taisteluun. Aloite annettiin vastustajalle. Keväällä 1944 Manstein sai lähteä. Näiden mestari oli ollut vuodesta 1943 kenraalisotamarsalkka Erich von Manstein, yksi modernin liikesodankäynnin neroista ja edelläkävijöistä. 54 II MAAILMANSOTA Saksalaiset olivat soveltaneet itärintamalla menestyksellisesti syvän puolustuksen taktiikkaa, mikä perustui useisiin perättäisiin puolustusasemiin ja tavallisesti motorisoiduista joukoista muodostettujen reservien vastahyökkäyksiin
Saksalaiset olivat käyneet kesällä 76 vuotta sitten idässä kuluttavaa sotaa jo kolme vuotta. 5. II MAAILMANSOTA 55 . Vastustaja oli ottanut opikseen ja Saksan asevoimien paras aines alkoi olla käytetty ja joukkoja jouduttiin täydentämään kesällä 1944 kovin toisen näköisellä ja laatuisella aineksella.. A ja SdKfz 251-puolitelavaunu jossain päin itärintamaa 1944. SS-divisioona Wikingin Panther Ausf.
Stalinin armeijalla oli ollut huomattavia vaikeuksia erityisesti hyökkäystaisteluissa, joista suomalaisillakin oli kokemusta jo talvisodasta alkaen. Alla jalkaväen seurana on T-34:n liekinheitinversio OT-34. Saksan asevoimien laatu oli heikentynyt, kun suurten tappioiden seurauksena huomattava osa joukoista oli täydennysmiehiä ja ulkosaksalaisia, joiden valmius taistella loppuun saakka Saksan voiton puolesta oli kyseenalainen. Saksan armeijan suurimmat voitot oli saavutettu ja tultaisiin sodan loppuun saakka saavuttamaan liikesodankäynnissä. Polttoaineen saatavuus rajoitti yhä enemmän myös ilmavoimien sekä motorisoitujen ja panssarijoukkojen käyttöä taistelussa. Niihin on lisättävä myös puna-armeijan sotataidollinen ja materiaalinen kehitys. Liekinheitin on asennettu runkoon pikakiväärin tilalle.. Tappiot epäonnistuneissa operaatioissa kasvoivat suuriksi. 56 II MAAILMANSOTA Jäykkä vallatuista alueista kiinnipitäminen vei Saksan armeijalta sen suurimman sotataidollisen vahvuuden, liikesodankäynnin. Kannossa on 12,7 mm:n raskas konekivääri DShK jalustoineen. Materiaalitaistelussa ylivoimaista vastustajaa vastaan Saksan armeijalla ei ollut mahdollisuuksia voittaa, hyvä jos edes selvitä. Ongelmia oli paljon ja useilla osa-alueilla. Panssarijoukkojen harjoittelua oli jouduttu vähentämään pahenevan polttoainepulan seurauksena, joten miehet joutuivat taisteluun huomattavasti heikommin koulutettuina kuin vielä pari vuotta aikaisemmin. Suurimmat puutteet olivat joukkojen koulutuksessa ja osaamisessa, johtamisessa sekä logistisessa suorituskyvyssä. Vuonna 1944 liikesodankäynninkin parhaimmat päivät alkoivat olla takana. Keskustan armeijaryhmällä oli erään arvion mukaan kesäkuun alussa 1944 vain 553 panssaria, josta peräti 480 oli StuG III -rynnäkkötykkejä. Taistelupanssarivaunuja ei siis ollut kuin joitain kymmeniä! Saksan heikentyminen muodosti edellytykset Neuvostoliiton strategisille iskuille ja niissä saavutetulle menestykselle. Taisteluista oli kuitenkin jo vuonna 1944 saatu kokemusta, ja niistä myös otettiin opikPuna-armeijan panssarijoukkojen koordinaatio hyökkäyksissä oli heikkoa. Niinpä hyökkäys hyvin valmistautunutta, koulutettua ja varustettua vastustajaa vastaan edellytti joukoilta ja johtajilta paljon. Useimmiten puna-armeijan menestyksellisestikin alkaneet hyökkäysoperaatiot päättyivät lopulta tappioon tai parhaimmillaankin laimentuneeseen taktiseen voittoon, vaikka mahdollisuuksia olisi ollut enempäänkin. Syvään taisteluun Puna-armeija oli vuoteen 1944 tultaessa kehittynyt paljon sodan alkuvuosien tilanteesta. PUNA-ARMEIJAN JALKAVÄKI ylittää jokea 18.7.1944
Ongelmia pahensivat panssariyhtymien suuret vahvuudet ja epätasapaino eri aselajien välillä. Kaikkia ongelmia ei suinkaan oltu ratkaistu vuoteen 1944 mennessä. Puna-armeija ei olisi marssinut ja kyennyt kesän 1944 huikeisiin suorituksiin ilman amerikkalaista tehtaantyttöä ja Studebakerin kumipyöriä. Vuoden 1944 aikana määrävahvuuksissa oli erinäisten välivaiheiden jälkeen päädytty huomattavasti tasapainoisempaan prikaatiorganisaatioon (kolme mekanisoitua prikaatia ja yksi panssariprikaati) ja sen mukaiseen 183 panssarivaunuun ja 63 rynnäkkötykkiin. II MAAILMANSOTA 57 si. Vuonna 1940 mekanisoidun armeijakunnan (kaksi panssaridivisioonaa ja yksi motorisoitu divisioona) määrävahvuuteen sisältyi peräti 888 panssarivaunua. Kaikkien maiden työläiset yhtyivät nyt oikein käytännössä... Viestivälineitä oli vähän, joten ylemmillä johtoportailla ei ollut ajantasaista tietoa joukkojen etenemisestä ja tilanteen kehittymisestä. Läpimurron saavuttamisessa ja sen hyödyntämisessä panssarija mekanisoiduilla joukoilla oli ratkaiseva merkitys, joten suurimmat kehittämistarpeet kohdistuivat niihin. Syvän taistelun perusajatuksena oli murtaa puolustus peräkkäin porrastettujen joukkojen massiivisella hyökkäyksellä ja jatkaa sen jälkeen etenemistä laajalla rintamalla panssarija mekanisoiduilla joukoilla. Johtaminen oli joustamatonta, ja käskyt tuli hyväksyttää ylemmissä komentoportaissa. Syvissä hyökkäysoperaatioissa ongelmaksi nousivat aselajien yhteistoiminta ja tarvittavan tulituen järjestäminen. Hyökkääminen laajalla rintamalla osoittautui tehokkaaksi, koska alivoimaisilla saksalaisjoukoilla ei ollut resursseja useampaan painopisteeseen jakautuvan suurhyökkäyksen torjumiseen. Tilannejohtamisesta oltiin kaukana, ja usein tilanteet ehtivät muuttua ennen kuin uudet käskyt saapuivat. Kokonaisuudessaan johtaminen oli yhä hyvin keskitettyä. Samaan aikaan vastustajan määrä ja laatukin oli jo heikennyt. Wehrmacht oli kesällä 1944 enää varjo loistonsa päivistä, eivätkä OKW:n ja Hitlerin strategisen tason virheratkaisut auttaneet asiaa. Tässä syvä taistelu poikkesi saksalaisten noudattamasta joukkojen ja tulivoiman keskitetymmästä käytöstä. Ilmaherruus mahdollisti operaatioilOperaatio Bagration aloitettiin voimakkailla tiedusteluhyökkäyksillä 22.6.. Puna-armeijasta ei koskaan kehittynyt ankaran oppimestarinsa veroista sotakonetta, mutta lopulta siitä oli tullut riittävän hyvä, ja lopun hoiti materiaalinen ylivoima, jossa merten yli laivatulla liittolaisten tuella oli ratkaiseva merkitys. Puna-armeijan panssarijoukkojen koordinaatio hyökkäyksissä oli kuitenkin heikkoa. Radioita ei edelleenkään ollut riittävästi, vaikka tilanne olikin parantunut huomattavasti sodan alkuvaiheista. Neuvostoliitolla oli puutteista huolimatta viimein kesällä 1944 tarvittavat resurssit ja valmiudet jo 1930-luvulla kehitetyn syvän taistelun opin soveltamiseen käytännössä. Johtamisessa oli lisätty rintamakomentajien vapautta, mikä paransi joukkojen kykyä toimia muuttuvissa tilanteissa
Operaatiota tuki 6 000 lentokonetta, joista 2 300 oli hävittäjiä ja 1 700 Il-2-maataistelukoneita. Hyökkäyskärkeä pyrittiin vaihtamaan säännöllisesti, jotta etenemistä voitaisiin jatkaa joukkojen väsyessä ja kuluessa. Edes tuhannet ja kymmenet tuhannet amerikkalaiset kuorma-autot ja jeepit eivät voineet korvata riittämätöntä surkean harvaa tiestöä. ja 3. Silloinkin ajoneuvokaluston sekä polttoaineen ja renkaiden kulutus oli suurta. Saksalaisilla oli asettaa niitä vastaan neljä armeijaa (2., 9., 4. Valko-Venäjän rintama ja 1. Tykistöaseiden määrä oli vähintäänkin vakuuttava: hyökkääjällä oli yli 10 000 kenttätykkiä, 2 300 raketinheitintä ja yli 11 000 keskiraskasta ja raskasta kranaatinheitintä (viimeksi mainittu tarkoittaisi suomalaisittain paremminkin kevyttä ja raskasta heitintä). Pelkästään Saksan heikentymisen syyksi sitä ei voi laittaa. Rintamat olivat järjestyksessä etelästä pohjoiseen 1., 2. Puna-armeijan operaatio perustui suureen tulivoimaan ja liikkuvuuteen, ei niinkään henkilömäärään. 58 II MAAILMANSOTA le välttämättömän ilmavoimien tuen. Lopulta huolto muodostui rajoittavaksi tekijäksi. panssariarmeija). Hyökkäyskärjen mukana etenevät rynnäkkötykit korvasivat hitaammin liikkuvan ja ampuma-asemiin saatavan vedettävän kenttätykistön tulivoimaa. Noin 500 kilometrin etäisyys toimivasta rautatieyhteydestä oli käytännössä maksimietäisyys, jolle huolto oli vielä mahdollista hoitaa pyöräajoneuvoilla. Puna-armeija iskikin vuonna 1944 useita kertoja läpi juuri Luftwaffen Felddivisionien lohkoilla niin Bagrationissa kuin jo aikaisemmin murtaessaan Oranienbaumin ja Leningradin piiritysrenkaat.. Baltian rintama. Moniko heistä palaisi kotiin. Korttitalokaupungit Operaatio Bagrationin mittakaava oli valtava. Saksan ilmavoimien maahenkilöstöistä muodostetut kenttädivisioonat olivat varustukseltaan ja miesainekseltaan Saksan maavoimien (Heer) jalkaväkiyhtymiä heikompia. Neuvostoliiton neljä rintamaa hyökkäsi 1,7 miljoonan sotilaan ja yli 2 700 panssarivaunun ja 1 300 rynnäkkötykin voimalla. Laajojen strategisen mittakaavan hyökkäysoperaatioiden toteutus ja menestys olivat kesällä joka tapauksessa 1944 aivan eri luokkaa kuin vielä edellisvuonna. Talvisodan aikana niin tavalliset jalkaväen rintamasuuntaiset massahyökkäykset olivat jo suurelta osin menneisyyttä, tai ainakin niitä tuettiin ja johdettiin huomattavasti tehokkaamOPERAATIO BAGRATIONIN aikana sotavangiksi jääneitä Luftwaffen kenttädivisioonan miehiä. armeija ja 3. Näillä luvuilla hyökkääjä saavutti selvän ylivoiman, joka oli jalkaväen osalta kaksinkertainen mutta panssareissa ja lentokoneissa peräti seitsenkertainen
Henkiin jääneet antautuivat aamulla 27.6. Saksalaisten menetysten on arvioitu olleen lähes 30 000 sotilasta. Bobruiskin kaatui kuin korttitalo jo 29.6. 2. Sturm Division, jolla oli suuri vahvuus ja voimakas aseistus, muun muassa tykistöä, 31 StuG III -rynnäkkötykkiä ja 18 Nashorn-panssarintorjuntavaunua. Puna-armeija valtasi Oršan 26.–27.6. kaartin armeijan hyökkäys eteni hitaasti, vaikka sille oli osoitettu erittäin voimakas tuki, muun muassa miinanraivausja liekinheitinpanssarivaunuja, rynnäkkötykkejä sekä pioneereja. Saksalaisten reservin, 20. Aluetta puolusti 4. kaksi päivää kestäneiden taisteluiden jälkeen. Jalkaväki hyökkäsi saksalaispuolustuksen läpi kahden divisioonan välisestä saumasta, minkä jälkeen ratsuväki-mekanisoitu ryhmä, 2. Huomattava osa 9. 44. Pohjoissivustalla Vitebskin suunnalla puna-armeijan 1. II MAAILMANSOTA 59 min. Myöhemmin lupa annettiin sillä ehdolla, että yksi divisioona jäisi puolustamaan kaupunkia. kaartin panssariarmeija etenivät syvälle puolustajien selustaan katkaisten Oršan ja Minskin välisen valtatien useita kymmeniä kilometrejä Oršan länsipuolella. Valko-Venäjän rintaman hyökkäykset Bobruiskin suunnalla torjuttiin osittain ensimmäisenä hyökkäyspäivänä, mutta hyökkäys 25.6. Tämän havaitsivat myös suomalaiset joukot Kannaksella, kun hyökkääjä eteni myös tiestön ulkopuolella iskien puolustuksen heikkoihin kohtiin. Saksalaisten tappioiden on arvioitu näissä taisteluissa olleen 70 000 sotilasta. Lopulta puolustus onnistuttiin murtamaan hyökkäyksen pohjoissiivellä. 1. Jo kesäkuun alussa alkanut hyökkäys Kannaksella oli samaan aikaan jo auttamattomasti juuttunut edettyään ensin kymmenessä päivässä Viipuriin. armeija aloitti vetäytymisen kohti länttä. 11. Tätä syvemmässä vedessä voisi tulla ongelmia…. välisenä yönä ja Mogilevin pian sen jälkeen 28.6. armeijasta jäi saarroksiin. Valko-Venäjän rintaman hyökkäyskärkien eteneminen muodosti ilmeisen saarrostusuhan 3. Parin päivän kuluessa Vitebsk oli vallattu ja saksalaiset joukot kaupungin länsija lounaispuolella oli saarrettu. Vaikutukset olivat usein lyhytkestoisia mutta pakottivat saksalaiset sitomaan huomattavan määrän joukkoja selustan varmistukseen. kaartin panssariprikaatin T-34–85 ylittää jokea mitä ilmeisimmin tunnetun kahlaamon kohdalla. Normandiassa liittolaisten maihinnousu polki paikallaan ja oli kaukana tavoitteistaan. panssariarmeijalle, mutta Hitler ei antanut heti lupaa joukkojen vetäytymiseen. saakka. Osa saksalaisjoukoista oli välttänyt saarrostuksen ja pyrki etenemään pieninä osastoina länteen. Valko-Venäjän rintaman joukot ylittivät Dneprin laajalla rintamalla Mogilevin linnoitetun kaupungin pohjoispuolella, ja 4. kaartin panssariarmeijakunnan hyökkäys eteni kohti Bobruiskia etelästä ja 9. Baltian rintaman ja 3. Saksalaisten puolustus murtui jo ensimmäisenä päivänä laajalla alueella. johti panssarijoukkojen laajaan läpimurtoon. Myös tämän linnoitetun alueen kohtalo ratkesi yllättävän nopeasti. Partisaanit häiritsivät operaation alkuvaiheessa saksalaisten yhteyksiä ja katkaisivat rautateitä aiheuttaen viivästyksiä ja sekaannusta. Metsiin ja suoalueille paenneet yksittäiset ryhmät joutuivat usein armottomiin taisteluihin partisaanien kanssa. Tilanne muuttui kriittiseksi, kun 1. Puna-armeijan hyökkäys kohdistui ensimmäisessä vaiheessa erityisesti saksalaisten keskustan armeijaryhmän sivustoja vastaan. panssaridivisioonan, vastahyökkäys jäi sekavassa tilanteessa heikoksi. – kolme vuotta Saksan maahan hyökkäyksen jälkeen – ja laajennettiin yleishyökkäykseksi seuraavana päivänä. Operaatio Bagration aloitettiin voimakkailla tiedusteluhyökkäyksillä 22.6. Smolenskin–Minskin valtatien suunnassa Oršan alueen saksalaispuolustus kesti 25.6. panssariarmeijakunnan idästä. . kaartin panssariarmeijakunta ja lopulta koko 5. armeija ja siihen kuulunut 78
Neuvostoliiton ilmavoimat hyökkäsivät voimakkaasti vetäytyviä saksalaisjoukkoja vastaan ja aiheuttivat niille raskaita tappioita pahoin ruuhkautuneilla teillä. Hyökkäystä jatkettiin keskustan armeijaryhmän selustaan, ja operaatio eteni nyt laajalla rintamalla. Cannae oli katettu. Tilanne muistutti kesää 1941, mutta osat olivat vaihtuneet. Etupanssariin on kiinnitetty raskaan tykinputken vaatima, ajon ja kuljetuksen aikana käytetty tuki.. Saksalaiset käynnistivät menestyksellisen vastahyökkäyksen kahden armeijakunnan vahvuista pohjoista hyökkäyskiilaa vastaan ja aiheuttivat sille erittäin raskaat panssaritappiot. Saksalaiset yrittivät hidastaa hyökkääjää Berezinajoella, mutta kaartin panssariarmeija ylitti sen jo 1. Saarrostuksiin muodostui tämän seurauksena sisempi ja ulompi kehä, jolloin niiden murtaminen oli vaikeampaa kuin yksikertaisessa saarrostuksessa. Posti kulkee, tässä tapauksessa hevosen välityksellä. kaartin panssariarmeijan 3. Saksalaisilla ei ollut resursseja vastata kaikkialle ja samanaikaisesti kohdistuvaan uhkaan, ja vähäiset reservit olivat riittämättömiä puolustuksen uudelleenjärjestämiseen. panssaridivisioonaa ja 505. Hornissen / Nashornin konstruktio Panzer III/IV:n alustalle on hyvin havaittavissa. Saksalaisjoukkojen saarrostaminen ja linnoitettujen kaupunkien valtaaminen ei johtanut edes hyökkäyksen merkittävään hidastumiseen. Kyllä saksalaisilla yhä taitoa riitti; suoraan junakuljetuksesta taisteluun saapuneet Tiikerit kohtasivat 5. heinäkuuta ja jatkoi hyökkäystä kohti Minskiä. Valko-Venäjän neuvostotasavallan pääkaupunki Minsk kuului seuraaviin tavoitteisiin. Puna-armeija oli vallannut viikossa Hitlerin linnoitetut kaupungit sekä tuhonnut tai lyönyt hajalle suuren määrän saksalaisdivisioonia. Sen kolme pahoin runneltua armeijaa vetäytyivät ja yrittivät viivyttää neuvostojoukkojen etenemistä. 60 II MAAILMANSOTA Romahdus Keskustan armeijaryhmän puolustus oli revitty hajalle. Mutta myös saksalaisen 5. Osa joukoista sitoutui taisteluun, mutta samanaikaisesti panssarija mekanisoidut armeijakunnat jatkoivat etenemistä syventäen saartoa. panssaridivisioonan voimat kuluivat taistelussa loppuun, eikä se yksin voinut pelastaa . Hitler tulisi jatkamaan keskiaikaista taktiikkaansa keskiaikaisen lääninherran jääräpäisyydellä sodan tuhoisaan loppuun asti. panssariarmeijakunnan ja aiheuttivat sille raskaat, yli 50 panssarivaunun tappiot. Saksalaiset olivat tässä vaiheessa siirtämässä 5. raskasta panssaripataljoonaa Pohjois-Ukrainan armeijaryhmästä torjumaan neuvostojoukkojen rynnistystä nopeimman hyökkäysreitin, Minskin– Oršan välisen valtatien suunnassa
Lentokonetuotanto ei pysynyt voimakkaasta kasvusta huolimatta länsiliittoutuneiden pommitusten aiheuttamien tuhojen ja yhä suurempien tappioiden perässä. Saksan ilmavoimat kykenivät yhä saavuttamaan rajoitetusti ilmatilan hallinnan, aiheuttamaan vastustajilleen raskaita tappioita ja iskemään pommikoneilla ja hävittäjäpommittajilla tehokkaastikin, mutta yhä harvemmilla onnistuneilla iskuilla ei saavutettu ratkaisevaa vaikutusta taisteluihin. Polttoaineesta alkoi olla pulaa, ja se rajoitti ilmavoimien toimintakykyä. Lännessä Luftwaffen tappiot olivat selvästi suuremmat kuin idässä. Neuvostoliitto sai länsikoneiden myötä haltuunsa myös uutta teknologiaa, jota se hyödynsi estoitta omissa kehitysprojekteissaan. Uusien lentäjien koulutustaso oli heikentynyt selvästi, jolloin heidän todennäköisyytensä selvitä ratkaisevista ensimmäisistä sotalennoista oli heikko. Punailmavoimat ei tähän koskaan kyennyt, ei Kannaksella, ValkoVenäjällä, kesällä 1944 eikä myöhemminkään. Erityisesti pula kokeneista lentäjistä aiheutti Saksalle vakavia ongelmia. Maataistelukone Iljushin Il-2 ja kevyt pommikone Petljakov Pe-2 soveltuivat erinomaisesti Neuvostoliiton ilmavoimien tärkeimmäksi määriteltyyn tehtävään eli maavoimien taistelun tukemiseen. Hävittäjälentokoneissa runsaslukuiset La-5ja Yak-9-koneet eri versioineen olivat suorituskyvyltään riittäviä kohtaamaan lukumääräisesti ylivoimaisina saksalaishävittäjät ilmataistelussa. ILMAN HERRUUTTA . Totalitaarinen, jäykän hierarkkinen yhteiskunta ja kokemukset puhdistuksista 1930-luvun lopulla olivat murhanneet innovaation ja uskalluksen. Se kykeni tuottamaan erityisesti alakorkeuksille suorituskyvyltään melkein yhtä hyviä lentokoneita kuin Saksa mutta valtavan paljon enemmän. T aktisesti punatähtiset ilmavoimat eivät koskaan yltäneet vastustajansa ja liittolaistensa tasolle. TEKSTI: ANTTI KARILA . II MAAILMANSOTA 61 I lmaherruus itärintamalla oli kesällä 1944 Neuvostoliitolla. Amerikkalaiset olivat tuoneet Italiassa käyttöön taktiikan, jossa painotettiin vastustajan selustayhteyksien katkomisen merkitystä ilma-aseen käytöllä. Pe-2 miehistöineen Pultavassa kesäkuussa 1944.. Taistelut Italiassa ja Ranskassa sekä valtakunnanpuolustus sitoivat suuren määrän resursseja. Myös länsiliittolaisten toimittamalla Lend-Lease-avulla oli Neuvostoliiton konekantaan suuri vaikutus. Ongelmaksi muodostui, ettei maavoimien taistelua kyetty tukemaan riittävästi eikä vastaavasti estämään lukumääräisesti ylivoimaisten Neuvostoliiton ilmavoimien voimakasta tukea etenevälle puna-armeijalle. Syyt olivat osin teknisiä ja koulutuksellisia, mutta puutetta oli myös kyvyssä omaksua uusia ajattelutapoja. N euvostoliitto kykeni keskittämään miltei kaikki voimavaransa Saksan vastaiselle rintamalle. S aksan ilmavoimien lentokonevahvuudesta vajaa puolet oli itärintamalla
kantapää kuluneiden kolmen vuoden ajan. Joukot vetäytyivät tai kuolivat. Ukrainan rintamalla oli peräti kolme panssariarmeijaa, kun Valko-Venäjän operaatiossa niitä oli ollut vain yksi. Ukrainan rintamaa vastaan. Keskustan armeijaryhmä oli käytännössä lyöty, eikä saksalaisille jäänyt muuta mahdollisuutta kuin vetää jäljellä olevat joukot Puolaan ja yrittää vakauttaa tilanne siellä. Saksan sodanjohdon odottama hyökkäys Länsi-Ukrainaan ja Puolaan. Toisin kuin amerikkalaisin kuorma-autoin mekanisoitu puna-armeija, marssivat Wehrmachtin jalkaväkidivisioonat jalan hevosvetoisin kuormastoin. 2. Ainakin osa kuvan puna-armeijalaisista näyttäisi olevan puolalaisia, joille Liettuan pääkaupunki oli “vanha puolalainen kaupunki”. Arviolta noin 30 000 sotilasta onnistui läpäisemään saartorenkaan. Vilnan kaduilla partioivat jo heinäkuussa 1944 uudet isännät. merkitsi ensin joutumista saarroksiin ja lopulta tuhoa. Nyt se kävi Saksalle kohtalokkaammaksi kuin Stalingrad ja Kursk yhteensä. kaartin panssariarmeijakunta lähestyi etelästä ja sulki saarron. Vanhemman kohtalo oli taas väistyä. Hyökkäysulottuvuutta löytyi, sillä 1. Ukrainan rintaman joukoille aiheutettiin raskaita tappioita, mutta lop. ja 4. 62 II MAAILMANSOTA tilannetta. armeijan joukkoja oli vielä kaupungin itäpuolella, ja niiden noin 100 000 sotilaalle Minskin menetys 3.7. Kaksi aikakautta kohtasi viimeisen kerran. Lvovin–Sandomierzin operaationa tunnetussa hyökkäyksessä menestyksen kaava oli sama kuin Valko-Venäjällä aikaisemmin: puolustus murrettiin keskitetyllä ja massamaisesti käytetyllä tykistöaseiden ja ilmavoimien tulivoimalla, minkä jälkeen hyökkäystä jatkettiin panssarija mekanisoiduilla joukoilla puolustuksen syvyyteen. Heikennetty Pohjois-Ukrainan armeijaryhmä joutui koviin taisteluihin 1. Saksan puolustuksen painopiste oli ollut kesäkuussa 1944 juuri tällä alueella, mutta Valko-Venäjän operaation myötä joukkoja oli jouduttu siirtämään keskustan armeijaryhmälle, jolla ei ollut reservejä puna-armeijan pysäyttämiseen. Itävaltalaisen korpraalin raivokohtaukset Rastenburgissa eivät auttaneet. Saksalaisten kohti länttä vetäytyvien 9. Kun Valko-Venäjä oli vallattu, aloitettiin viimein 13.7. Veikselille Puna-armeijan eteneminen jatkui edelleen. Hitaammin etenevät jalkaväkiarmeijat seurasivat perässä. Kuolemaja sankariromantiikasta viehtyneelle natsidiktaattorille kuoleminen näytti olevan se parempi ratkaisu. Läpimurron jälkeen puolustajilla oli käytännössä vähäiset mahdollisuudet torjua puna-armeijan vyöryä. kaartin panssariarmeijakunnan kärkijoukot etenivät Minskin koillispuolelle ja samaan aikaan 1. Heikoin voimin puolustettu kaupunki kaatui nopeasti. Reservien puute oli ollut koko Saksan idän sotaretken akilleen
Joukot etenivät Varsovan edustalle kovien taisteluiden jälkeen heinäkuun lopulla. Saksan pohjoisen armeijaryhmän maayhteydet Saksaan olivat katkenneet. Bagrationin vaikutukset olivat murskaavia. Neuvostoliitto pääsi näin eroon hankalasta vastustajasta ja sai rakentaa sodanjälkeisen Puolan myötämielisen punaisen partisaaniliikkeen varaan. Saksalaiset onnistuivat elokuun puolivälissä onnistuneella vastahyökkäyksellä kuitenkin avaamaan yhteydet uudelleen. Suomenlahden eteläpuolella Leningradin rintaman joukot etenivät heinäkuun lopulla Narvaan, mutta sen jälkeen seurasivat kovat taistelut Sinimäillä, ja eteneminen Tallinnaan pysähtyi. Unohdettu suuroperaatio Bagration oli toisen maailmansodan suurin hyökkäysoperaatio. Baltian rintaman joukot hyökkäsivät Kaakkois-Viroon ja valtasivat tärkeän Tarton kaupungin 25.8. Ukrainan rintaman pohjoispuolella 1. Viron kohtalon lopullisesti ratkaisevat taistelut käytiin syyslokakuun aikana. Napoleonin armeijaa vastaan. Puna-armeija jäi Stalinin käskystä Veikselin vastarannalle ja antoi saksalaisten teurastaa kansallismielisen vastarintaliikkeen ja tuhota kaupungin. Bagration oli toisen maailmansodan suurin hyökkäysoperaatio. II MAAILMANSOTA 63 putulos oli siitä huolimatta selvä. Brodyn alueella saksalainen armeijakunta jäi saarroksiin ja huomattava osa joukoista tuhottiin muutamassa päivässä. Entä Suomi. Silti se tahtoo jäädä ikonisten elalameinien, stalingradien ja normandioiden varjoon. ja 5. Hän haavoittui 1812 Borodinon taistelussa ja kuoli haavoihinsa. Leningradin rintamalle operaatio Bagrationin vaikutukset olivat vähäisiä. Neuvostojoukot valtasivat sillanpäät Veikselin länsipuolelta muun muassa Sandomierzissä ja Magnuszewissä. Rintama siirtyi pisimmillään noin 600 kilometriä länteen. Neuvostojohdon näkökulmasta se kannatti maksaa. Operaatio Bagration oli jo heinäkuun alkuun mennessä edennyt vaiheeseen, jossa saavutettua menestystä voitiin käyttää laajamittaisesti hyväksi. Kovelin alueelta kohti Varsovaa. Varsovassa Puolan kansallismielinen vastarintaliike käynnisti kansannousun. Hyökkäys Karjalankannaksella päättyi heinäkuun puolivälissä kaikilla suunnilla. Lvov vallattiin 26.7. kaartin panssariarmeijan joukot etenivät Itämeren rannikolle heinäkuun lopussa. Bagration oli kuuluisa venäläinen kenraali, joka taisteli mm. 1. Saksassa arvioitiin aivan oikein Baltian ja erityisesti Viron merkitys Suomen irtautumiselle sodasta. Mittavien aluemenetysten lisäksi Saksan tappiot ylittivät reilusti yleensä paremmin tunnetun Stalingradin katastrofin mittasuhteet. Baltian rintaman joukot valtasivat Vilnan 13.7. Pohjoisen armeijaryhmälle avautunutta tilaisuutta vetäytyä ei kuitenkaan käytetty. Kuurinmaan motti taisteli sodan loppuun asti torjuen puna-armeijan suurhyökkäyksen toisensa jälkeen ja laski aseensa vasta kun sota loppui kolmannen valtakunnan antautumiseen 9.5.1945. Puna-armeija menetti arviolta noin 800 000 sotilasta ja 3 000 panssarivaunua ja rynnäkkötykkiä. Rintama siirtyi pisimmillään noin 600 kilometriä länteen. Päätökseen vaikutti myös Suomen tilanne. Valko-Venäjän rintaman vasen siipi hyökkäsi 18.7. Voiton hinta oli puna-armeijalle edelleen kallis. Itämerelle Operaation pohjoissiivellä 1. Operaatio Bagration nimettiin hänen mukaansa. Hitler ei halunnut luopua Baltiasta, mikä tuli johtamaan lokakuussa Kuurinmaan motin syntymiseen. Arviot osapuolten kokonaistappioista vaihtelevat mutta asettuvat saksalaisten osalta noin 400 000 sotilaaseen. Stalin hyödynsi taitavasti keisarillisen Venäjän historiaa, kulttuuria ja perinteitä kansallistunteen nostamisessa.. PJOTR IVANOVITSH BAGRATION (1765–1812). Viron tyhjentäminen onnistui saksalaisilta lopulta varsin mallikkaasti, ja Sinimäissä ratkaistiin Suomenkin kohtaloa. Viron miehittäminen oli kuitenkin enää ajan kysymys, sillä 3
Toista maata oli jo pitkälle autoistunut ja mekanisoitu Yhdysvallat, joka mekanisoi myös puna-armeijan. Mutta silti kesällä 76 vuotta sitten yli Valko-Venäjän arojen hyökkäsi kohti länttä myös valtavat laumat punaista ratsuväkeä sapeleineen ja karabiineineen. 64 II MAAILMANSOTA RATSUVÄEN VIIMEINEN RYNNÄKKÖ Wehrmacht kulki hevosin sodan loppuun asti, ja olipa sillä ratsastavia taisteluyksiköitäkin vielä aivan sodan lopussa. TEKSTI: ANTTI KARILA. Eurooppalaiset maat olivat muutenkin vielä 75 vuotta sitten yhteiskuntina kovin hevosvetoisia.
Valko-Venäjän rintaman ratsuväki-mekanisoituun ryhmään kuului 3. Companion to the Red Army 1939-1945. Haasteena olikin löytää tasapaino hyvän liikkuvuuden ja tulivoiman välillä. kaartin ratsuväkiarmeijakunnan muodostama ratsuväki-mekanisoitu ryhmä. Cloucestershire 1998: The History Press.. The collapse of the German army in the East in the summer of 1944 (Vol 1). Kahdeksan vuosikymmentä täyttyi siitä, kun Saksa murskasi yhdessä puna-armeijan kanssa Puolan vain kuukaudessa. mekanisoidun armeijakunnan ja 4. Toisaalta hevosen suorituskykyä ei tule liioitella. II MAAILMANSOTA 65 S yksyllä 2019 muistimme jälleen toisen maailmansodan alkua. Oxford 1996: Osprey Publishing. Soviet General Staff. Kansas 1987: Combat Studies Institute, Fort Leavenworth. Bagration 1944. Ratsuväki oli ensisijaisesti hevosilla liikkuvaa jalkaväkeä, joka taisteli jalan, mutta toisin kuin Puolassa 1939 Valko-Venäjän soilla, metsissä ja aroilla ratsuväki teki suuria manöövereja. Puna-armeija kykeni kesällä 1944 etenemään yllättävän hyvin myös Valko-Venäjän laajoilla metsäja suoalueilla, joiden kautta etenemällä voitiin kiertää helpommat mutta samalla vahvemmin puolustetut etenemisurat. Panssarivaunut ja divisioonan kevyestä tykistöstä ja raskaista kranaatinheittimistä muodostettu rykmentti lisäsivät merkittävästi divisioonan taistelukelpoisuutta rajoittamatta liikaa sen liikkuvuutta ja maastokelpoisuutta. Germany and the Second World War VIII. Näihin muistoihin liittyy monien mielessä kliseinen ja osin harhaanjohtava kuva puolalaisesta ratsuväestä taistelussa panssaroitua teloin vyöryvää vihollista vastaan. Portland State University, 1991. Todellisuus oli kovin toisenlainen. Operation Bagration, The Destruction of Army Group Centre June-July 1944. Connor, William M. Puolalainen ratsuväki marssi ratsain mutta pyrki taistelemaan yleensä jalan. 2. Marssit jäivät myös lyhyemmiksi, ja mukana kulki vähemmän tulivoimaa. Barnsley, South Yorkshire 2016: Pen & Sword Military. Ratsuväkidivisioona tarvitsi myös motorisoituja joukkoja huomattavasti vähemmän huoltoa, mikä oli erityisesti vaikeakulkuisessa maastossa huomattava etu. Valko-Venäjän rintaman joukoissa taisteli 1. Operaatio Bagrationiin ratsuväestä ja mekanisoiduista joukoista muodostettiin kaksi voimakasta ryhmää. The Destruction of Army Group Centre. Vuodesta 1943 alkaen ratsuväkidivisioonaan kuului panssarirykmentti, jonka vaunuista kolmannes oli keveitä. Operation Bagration 23 June-29 August 1944. Viimeisiä ratsuväen rynnäköitä ja suuria manööverejä ei siis nähty suinkaan Puolassa vuonna 1939, vaan itse asiassa ne nähtiin puolen kymmentä vuotta myöhemmin itärintamalla, kesällä 1944 ja sen jälkeen. Meillä ratkaisua ei pidetty onnistuneena, ja panssaridivisioonan perustaksi jäi lopulta kaksi prikaatia: panssariprikaati ja jääkäriprikaati. 1. kaartin mekanisoitu armeijakunta. Zaloga, Steven & Leland, Ness. Tank Warfare on the Eastern Front 1943-1945, Red Steamroller. Aivan kuten Puolassa vuonna 1939 oli divisioonaan liitetty jo varhain mekanisoituja osia, kuten keveitä panssarivaunuja tai panssariautoja. Zaloga, Steven. Forczyk, Robert A. Hevosilla kyettiin liikkumaan huomattavasti vaikeakulkuisemmassa maastossa kuin moottoriajoneuvoilla, ja taistelu voitiin aloittaa nopeasti. Oxford 2017: Oxford University Press. Solihull, West Midlands 2007: Helion & Company. Aivan kuten kuva sodasta Puolassa viisi vuotta aikaisemmin edustaa mielikuva pienikokoisten hevosten selässä sapeleita heiluttelevista kasakoista kuitenkin enemmän propagandakuvastoa kuin sodan todellisuutta. Ratsuväellä oli vaikeakulkuisten alueiden liikesodankäynnissä, kuten koko laajalla itärintamalla, yhä sotilaallista arvoa. Tämä toi läpimurtojen jälkeiseen etenemiseen tarvittavaa joustavuutta ja nopeutta. Lisää aiheesta: Baxter, Ian. Vaikeakulkuisessa maastossa voitiin käyttää hyökkäyskärkenä ratsuväkeä ja vastaavasti mekanisoituja joukkoja niille paremmin soveltuvassa avoimemmassa maastossa. (toim.) The Rout of the German Forces in Belorussia. The Eastern Front 1943-1944: The War in the East and on the Neighbouring Fronts. Veal, Stephen. Solihull, West Midlands 2016: Helion & Company. Harrison, Richard W. Analysis of Deep Attack Operations, Operation Bagration Belorussia 22 June-29 August 1944. Panssaroitujen osien myötä joukkoa myös huollettiin motorisoidusti, millä oli huikea merkitys. Ratsuväen ja mekanisoitujen joukkojen yhdistäminen osoittautui taktisesti onnistuneeksi ratkaisuksi. kaartin ratsuväkiarmeijakunta ja 3. Vuonna 1942 perustetun Suomen panssaridivisioonan organisaatioon kuului ratsuväkiprikaati mutta vain lyhyen aikaa
66 II MAAILMANSOTA Itärintamalla Saksan ja sen liittolaisten joukot kohtasivat Neuvostoliiton laajuuden aiheuttamat ongelmat. Esimerkiksi etäisyys Tokiosta Yhdysvaltojen laivastotukikohtaan Pearl Harboriin oli 6 000 kilometriä! Käytännössä laivastoosastot joutuivat muuttamaan usein kurssiaan välttääkseen tulemasta havaituksi ja väistääkseen mahdollisten sukellusveneiden hyökkäyksiä, jolloin kilometrejä kertyi huomattavasti enemmän. Tyynellämerellä itärintaman maantieteelliset mittasuhteet ylitettiin selvästi. TEKSTI: ANTTI KARILA. Etäisyys Saksan miehittämästä Puolasta Moskovaan oli lyhimmillään 1 000 kilometriä. Maihinnoususotaa Tyynellämerellä Guadalcanalilta Okinawaan . Pitkäkestoisissa operaatioissa avomerellä oli haasteensa
67 II MAAILMANSOTA USS ARIZONA TULESSA japanilaisten yllätyshyökkäyksen jäljiltä Pearl Harborissa 7.12.1941. Alus upposi vain 9 minuutissa.. Arizonaan osui 8 lentopommia, joista yksi räjäytti laivan etuosan ruutivaraston
Hyökkäys onnistui, mutta päämaaliksi asetetut kaksi Yhdysvaltojen laivaston lentotukialusta eivät olleet tukikohdassaan. Maan talous oli vain kymmenys Yhdysvaltojen taloudesta, ja se oli haavoittuva voimakkaan tuontiriippuvuuden vuoksi. Tästä oli jo nähty esimerkkejä, kuten brittien hyökkäys Italian laivastotukikohtaan Tarantossa ja Saksan taistelulaiva Bismarckin upotus 27.5.1941. Juuri brittien torpedokoneiden hyökkäys Taranton satamaan 11.–12.11.1940 oli ollut japanilaisten Pearl Harborin iskun esikuva Yhdysvaltojen Tyynenmeren laivaston lyömiseksi. Tavoitteena oli vallata taloudellisen riippumattomuuden takaavat luonnonvarat, muoToisen maailmansodan unohdettu loppunäytös. Japanin salamasota Tyynellämerellä eteni 1941–42 nopeasti, mutta Japanissa ei kuviteltu liikoja mahdollisuuksista käydä menestyksellisesti pitkäkestoista sotaa Yhdysvaltoja vastaan. Tuontirajoitukset, jotka oli 80 vuotta sitten asetettu Japanille sanktioina Ranskan Indokiinan miehityksestä vuonna 1940, olivat ajaneet Japanin laajentumispolitiikan umpikujaan. 68 II MAAILMANSOTA J apanin eteneminen Tyynellämerellä tähtäsi strategisten luonnonvarojen, kuten kumin ja öljyn, hallintaan. Yhdysvallat lisäsi sotilaallista läsnäoloaan siirtämällä Tyynenmeren laivaston tukikohdan San Diegosta Pearl Harboriin Havaijille. Se oli Japanin kannalta paha takaisku, sillä nopeasti liikkuvat lentotukialusosastot muodostivat sen laivastolle suurimman vaaran. Torpedoin ja pommein aseistetut lentokoneet olivat tehneet taistelulaivoista haavoittuvia. Japanin vaihtoehtoina oli luopuminen laajentumispyrkimyksistä tai niiden voimistaminen, mikä merkitsisi sotaa Yhdysvaltoja ja todennäköisesti samalla myös Brittiläistä imperiumia vastaan. Pääosa öljystä tuotiin Yhdysvalloista, ja kumia ostettiin brittien hallinnoimasta Malaijasta. Yllätyshyökkäyksellään Tyynenmeren laivaston tukikohtaan Havaijilla 7.12.1941 Japani pyrki ratkaisevaan iskuun, jolla turvattaisiin sen ylivoima merellä ja saataisiin aikaa valloitussodalle
Erityisesti keskisellä Tyynellämerellä tukikohdiksi soveltuvia saaria ja luonnonsatamia oli melko vähän, ja niiden väliset etäisyydet olivat pitkiä. Käänne Japanin strategisten tavoitteiden saavuttaminen ja turvaaminen edellytti Yhdysvaltojen laivaston lyömistä ennen kuin Yhdysvaltojen laivaston rakennusohjelma ja . Japanin strategia perustui siihen, että Yhdysvallat taipuisi tappiollisten taisteluiden ja tukialueiden menetyksen myötä neuvoteltuun rauhansopimukseen, jossa Japanin aluevaltaukset ja edut Tyynenmeren alueella tunnustettaisiin. Hyökkäyssotaan Tyynellämerellä Japanilla oli voimakas ja nykyaikainen laivasto. Yhdysvaltojen lentäjä Curtiss P-40 Warhawk -hävittäjän ohjaamossa Midwayn laivastotukikohdassa 1942.. Lentotukialukset oli keskitetty kahden lentotukialuksen lentotukialusdivisiooniin, jotka muodostivat liikkuvan iskuryhmän, Kido Butain. LVT:t (Landing Vehicle Tracked) etenevät kohti maihinnousurantaa. Voimat eivät riitä Sotaa Tyynellämerellä ei voinut käydä menestyksellisesti ilman laivaston ja ilmavoimien tukikohtia. LVT liikkui vedessä teloilla, eikä potkuria tarvittu. Eteläisen Tyynenmeren alueen hyökkäyssotatoimiin varattiin Japanin eteläinen armeija ja sen 11 divisioonaa ja neljä prikaatitason yhtymää, yhteensä 400 000 miestä. II MAAILMANSOTA 69 . Ne olivat välttämättömiä laajojen merialueiden hallinnan ja huoltoyhteyksien turvaamisen näkökulmasta. Japanilla oli yhteensä 51 divisioonaa ja 59 prikaatitason yhtymää. Muut kuvan amfibiotraktorit ovat uudempaa tyyppiä LVT (A) 4, johon oli asennettu M8 HMC:n avoin torni, aseistuksena 75 mm lyhytputkinen tykki ja raskas .50 konekivääri. Laajan alueen miehitys ja joukkojen huolto sitoivat kuitenkin valtavasti resursseja. Vertailun vuoksi voidaan todeta, että miesvahvuudella mitattuna Suomi hyökkäsi kesällä 1941 suuremmin voimin kuin Japani puoli vuotta myöhemmin! Japani laski yllätyksen ja nopeiden sotatoimien varaan ja onnistuikin siinä aluksi. dostaa laaja suojavyöhyke Tyynellemerelle ja eristää Yhdysvallat liittolaisistaan. lentolaivasto. Kiinassa oli miehitysja taistelutehtävissä yhteensä 28 divisioonaa ja Mantšuriassa ja Koreassa Neuvostoliiton hyökkäyksen varalta 13 divisioonaa. Jo Tyynenmeren sodan alkuvaiheessa oli selvää, että sodan kulku ja samalla Japanin imperiumin kohtalo ratkaistaisiin merellä taistelussa Yhdysvaltoja ja samalla aikaa vastaan, sillä sodan pitkittyessä Japanin mahdollisuudet heikkenisivät. Myös Japanin kotisaarten puolustus vaati joukkoja. Etualalla LVT (A) 1, jossa on 37 mm tykki panssaroidussa tornissa ja kolme .30 konekivääriä. Lentotukialuksilta toimi hyvin koulutettu ja taistelukokemusta Kiinassa saanut Japanin 1. Voimavarat hajautuisivat laajalle alueelle
Japanilaiset lentokoneet osuivat molempiin Yhdysvaltojen tukialuksiin, Lexingtoniin ja Yorktowniin, joista Lexington upposi. Japanilaisilla lentotukialuksilla ei ollut vielä tutkaa, ja mahdollisten uhkien ja kohteiden havaitseminen perustui näköhavaintoihin. 70 II MAAILMANSOTA taloudelliset resurssit muuttaisivat voimasuhteet Japanille epäedullisiksi. Tilaisuus siihen tuli, kun lentotukialusosastot kohtasivat Korallimeren taistelussa toukokuussa 1942. Japanilaisten lentotukialusten suojana olleet Zero-hävittäjät onnistuivat lähes täysin torjumaan hitaiden torpedopommittajien hyökkäykset merenpinnassa. Erityisesti lentotukialus Shohon menetys pilasi japanilaisten suunnitelmat, sillä sen tehtävänä oli ollut suojata ja tukea maihinnousuosastoa. Hyökkäysosastolle järjestettiin ansa. Yhdysvaltojen etuna oli tehokas radiotiedustelu ja laivoihin asennettu tutka, joka ei kuitenkaan tässä vaiheessa sotaa ollut kovin tarkka. Se oli ensimmäinen meritaistelu lentotukialusosastojen välillä. Kummallakin osapuolella oli aluksi vaikeuksia selvittää vastapuolen sijainti. Japani menetti ilmahyökkäyksissä lentotukialus Shohon, ja lisäksi Shokaku vaurioitui. Midway Vain kuukautta myöhemmin Japanin laajentuminen koki takaiskun myös keskisellä Tyynellämerellä. Tästä näkökulmasta taistelu oli liittoutuneille strateginen voitto. Yhdysvaltojen tiedustelu onnistui selvittämään, että japanilaisten seuraava kohde oli Midwayn saari. Kaksi viikkoa Midwayn taistelun jälkeen pelastusveneestä USS Ballardille pelastettuja japanilaisia sotavankeja.. Korallimeren taistelussa Japani upotti enemmän tonnistoa kuin menetti, mutta japanilaisten eteneminen Uuden-Guinean Port Moresbyyn pysäytettiin. Vuoden 1942 alkupuolella Japani etsi aktiivisesti ratkaisutaistelua Yhdysvaltojen laivaston kanssa. Vain viidessä minuutissa kolme japanilaisten lentotukialusta (Akagi, Kaga ja Soryu) oli vaurioitunut niin pahoin, että niiden uppoaminen oli väistämätöntä. Japanilaisten tukialuslentokoneiden iskiessä Midwayn saarelle Yhdysvaltojen lentotukialukset Yorktown, Enterprise ja Hornet, aloittivat hyökkäyksen. Tuho tuli kuitenkin korkealta, kun amerikkalaisten syöksypommittajat iskivät yli 4 000 metrin korkeudesta tukialuksia vastaan ja onnistuivat yllättämään japanilaiset. Japanilaisten hä
Dauntless-syöksypommittaja on laskeutunut USS Hornetille Midwayn taistelun lomassa kesäkuussa 1942. Turvallisesti takaisin. Torpedoa Mark XII ei voinut pudottaa yli 161 km tuntinopeudessa tai yli 36 metrin korkeudesta, joten vielä hyökkäysetäisyydelle päästyäänkin kone oli erittäin haavoittuva.. 71 II MAAILMANSOTA . Devastatorin suurin puute oli alhainen huippunopeus (331 km/h), mikä vaikeutti japanilaisten laivasto-osastojen ilmapuolustuksen läpäisemistä. Yksikään pudotetuista torpedosta ei osunut kohteena olleeseen lentotukialus Kagaan. Lentueen 14 koneesta vain 4 palasi tukialukselleen. 6. TORPEDOLENTUEEN DOUGLAS TBD DEVASTATOR torpedopommittajia valmistellaan lähtöön USS Enterprisella aamulla 4.6.1942
Lentokoneiden määrässä laivasto-osastot olivat suurin piirtein saman vahvuisia, mutta Yhdysvalloilla oli Midwayllä yli 100 lentokonetta ja voimakas ilmatorjunta. Amerikkalaisten kovasta hävittäjätorjunnasta ja sen aiheuttamista menetyksistä huolimatta japanilaisten syöksypommittajat saivat kaksi lähiosumaa Yorktowniin, ja myöhemmin torpedopommittajat osuivat amerikkalaisalukseen vielä kahdella torpedolla. japanilaisten banzaihyökkäysten torjumisessa. Yllä: Merijalkaväen 60 mm kranaatinheitin toiminnassa Salomonsaarilla. Midwaylle hyökkäävät lentokoneet aseistettiin sirpalepommeilla laivoja vastaan käytettyjen torpedojen ja panssaripommien sijaan. Se menetti peräti neljä lentotukialusta (Akagi, Kaga, Hiryu ja Soryu) ja yhden raskaan risteilijän, minkä lisäksi yksi raskas risteilijä vaurioitui pahoin. Taistelu tästä pienestä saaresta oli kovaa ja paljasti useita puutteita operaation suunnittelussa ja toteuttamisessa. Japanilaisten vastaisku seurasi, kun Hiryu lähetti iskuosastot amerikkalaisten tukialuksia vastaan. Saarelle päätettiin hyökätä uudelleen. Samaan aikaan Midwayltä palaavat lentokoneet ruuhkauttivat lentokannet ja hangaarit. Yhdysvaltojen lentotukialuskoneiden hyökkäys tuli juuri silloin ja onnistui yllättämään japanilaiset, jotka olivat olleet liian itsevarmoja. Enterprisen syöksypommittajat osuivat siihen neljällä pommilla, ja pahoin vaurioitunut alus upposi myöhemmin. Vaurioitunut lentotukialus kallistui mutta ei uponnut. Saatuja kokemuksia hyödynnettiin tulevissa maihinnousuoperaatioissa.. Tämä oli japanilaisille kohtalokas päätös. Japanin merivoimat kärsi Midwayllä raskaan tappion. Midwayn taistelun lopputulos ei ollut yllättävä. Neljän lentotukialuksen lisäksi hyvin koulutettujen ja kokeneiden lentomiehistöjen sekä eri. Viimeinen japanilaisten lentotukialuksista, Hiryu, ei sekään onnistunut välttämään tuhoa. Japanilaisten lentotukialuksilta tehty ilmahyökkäys Midwaylle tuli kalliiksi: 11 lentokonetta menetettiin, 14 vaurioitui pahoin ja 29 lievemmin. Lopulta japanilainen sukellusvene upotti Yorktownin ampumalla siihen vielä kaksi torpedoa. Havaittuaan Yhdysvaltojen lentotukialuksen japanilaiset ryhtyivät aseistamaan osaa koneista uudelleen. Kevyt heitin osoittautui tehokkaaksi mm. 72 II MAAILMANSOTA vittäjät olivat matalalla, ja lentotukialusten ilmatorjunnan määrä ja teho eivät riittäneet amerikkalaisten syöksypommittajien iskun torjumiseen. . Alla: Merijalkaväen sotilaat kuljettavat kumiveneellä haavoittuneita Tarawan atollilla 20.11.1943
Amiraali Isoroku Yamamoto kaavaili valloittavansa Midwayn saaret.. Salomonsaaret Korallimeri JAPANI Tokio A u s t r a l i a H o l l a n n i n I t ä I n t i a INTIAN VALTAMERI TYYNI VALTAMERI Etelä-Kiinan meri Filippiinienmeri UusiGuinea Borneo Ranskan Indokiina Thaimaa Burma Filippiinit Kiina Korea Neuvostoliitto Sahalin Kuriilit Mantsuria Kamtsatkan niemimaa Aleutit Havaiji Pearl Harbor Attu Midway Wake KWAJALEIN GUADALCANAL TARAWA Marshallsaaret Gilbertsaaret Mariaanit GUAM IWO JIMA OKINAWA PELELIU Manila SAIPAN LEYTE Singapore Japanin kontrolloima alue laajimmillaan Liittoutuneiden hyökkäykset 2000 km SUOMEN SOTILAS 1000 73 II MAAILMANSOTA
Panssarivaunujen tyypillinen tehtävä oli jalkaväen taistelun tukeminen. . Midwayn tappio käänsi sodan kulun Tyynellämerellä, mutta Japani ei ollut vielä lähimainkaan lyöty. Laivasto kannatti strategiaa, jossa hyökättäisiin keskisen Tyynenmeren kautta ja vallattaisiin tukikohtia merija ilmavoimille. Niihin liittyi useita merija ilmataisteluja, joista merkittävimpiä oli Japanin ja Yhdysvaltojen lentotukialusten kolmas yhteenotto elokuussa 1942. Armeijan suosima vaihtoehto oli edetä Salomoninsaarilta Papua-Uuteen-Guineaan ja Filippiineille. Merivoimien esitys Japanin eristämisestä noudatteli Yhdysvaltojen jo ennen sotaa kehittämää sotasuunnitelma Orangea. n, ja Yhdysvaltojen Enterprise vaurioitui. Amerikkalaisen lentokoneen ottama kuva japanilaisen syöksypommittajan tuhosta lähellä japanilaisten Trukin tukikohtaa Caroliineilla 2.7.1944. Guadalcanal Japanin ilmavoimat Guadalcanalilla muodostivat uhkan Yhdysvaltojen ja Australian väliselle meriliikenteelle. Japanilla oli Tyynellämerellä laaja lentoja laivastotukikohtien verkosto, josta käsin se kykeni valvomaan laajoja merialueita ja suojaamaan ulompaa puolustusvyöhykettään. Tämä johtui mm. Taistelu oli Yhdysvalloille voitto, sillä japanilaisten joukkojen ja materiaalin kuljetukset Guadalcanalille hidastuivat. Joukkoja ja materiaalia oli aluksi liian vähän kunnianhimoisimpien hyökkäyssuunnitelmien toteuttamiseen – varsinkin kun painopisteitä oli poliittisista syistä kaksi. Japanilaisten lentokoneiden osumankestokyky oli amerikkalaiskoneisiin verrattuna heikko. itsesulkeutuvien polttoainesäiliöiden ja ohjaajan suojapanssarin puuttumisesta. MacArthur oli antanut lupauksen paluustaan, ja se olisi lunastettava. Tukikohdista käsin Japanin meriyhteydet sen valtaamiin raaka-ainelähteisiin katkaistaisiin ja ilmavoimien iskut ulotettaisiin Japanin pääsaarille. Vahvuutena oli puolestaan pidempi toimintasäde, mikä antoi mahdollisuuden ensi-iskuun.. Japanilaiset menettivät lentotukialus Ry . Kenraali MacArthurin suunnitelmaan vaikutti hänen komentamiensa joukkojen aikaisempi tappio ja vetäytyminen Filippiineiltä. Yhdysvallat liittolaisineen aloitti sen murtamisen kahdelta suunnalta. Sinne suuntautui myös Yhdysvaltojen ensimmäinen maihinnousuoperaatio elokuussa 1942. Panssaritaisteluja ei juurikaan käyty, mutta lähitorjunta-aseet, miinat ja panssarintorjuntatykit koituivat monen panssarivaunun ja panssarimiehen kohtaloksi. Nimitz johti merivoimien hyökkäystä keskisen Tyynenmeren alueella, ja armeijan vastuulla oli eteläisen Tyynenmeren alue komentajana kenraali Douglas MacArthur. Kaksi strategiaa Yhdysvalloille avautui kaksi vaihtoehtoista etenemisreittiä kohti Japanin pääsaaria. Amiraali Chester W. Maihinnousu ei kohdannut aluksi vastarintaa, mutta saaren ja erityisesti sen lentokentän hallinnasta käydystä taistelusta muodostui pitkäkestoinen. 74 II MAAILMANSOTA koiskoulutetun teknisen henkilökunnan tappioita oli vaikeaa korvata. Lähestyvät vaalit vaikuttivat presidentti Rooseveltin ratkaisuun: Yhdysvaltojen strategiassa jäi voimaan kaksi painopistettä. Yhdysvalloilla oli tällaiseen varaa, mutta pelkästään laivaston strategia Japanin eristämiseksi olisi todennäköisesti riittänyt voittoon ja aiheuttanut pienemmät tappiot. j . Lentotukialusosastot ottivat vielä uudelleen yhteen marraskuussa Santa Cruzin taistelussa, josSHERMANIT osallistuivat myös Tyynenmeren sotaan. Taisteluihin Tyynellämerellä vaikutti myös Yhdysvaltojen strategia, jonka mukaisesti Saksa oli lyötävä ensin. Merija maavoimat saivat kumpikin haluamansa
Yhdysvallat menetti vuoden 1942 aikana yhteensä neljä lentotukialusta ja Japani kuusi. Suuri . Ensimmäisenä käyttöön tullut LVT (1) soveltui lähinnä kuljetuksiin, mutta myöhemmät sotilaskäyttöön kehitetyt LVT-versiot osoittautuivat tärkeiksi maihinnousurynnäköissä puolustetuille rannoille. Myös Uudessa-Guineassa Japanin eteneminen pysäytettiin, ja MacArthurin joukot kävivät siellä raskasta ja kuluttavaa viidakkosotaa. Taistelut keskittyivät atollin suurimmalle saarelle, vain 1,2 neliökilometrin suuruiselle Betiolle, jossa sijaitsi myös strategisesti tärkeä lentokenttä. Japanilaisilla oli atollin puolustuksessa arviolta 4 500 miestä, joista osa kuului Japanin keisarillisen laivaston maihinnousujoukkoihin. Zhokakun ja Zuikakun lentotukialus Hornetia vastaan hyökänneistä 77 lentokoneesta vain 15 palasi takaisin tukialuksilleen. Tavallisesti koralliriutta olisi tehnyt pääsyn laguuniin vaikeaksi, mutta amerikkalaiset olivat löytäneet korvaavan ratkaisun 1930-luvulla kehitetylle Higgins-maihinnousuveneelle. Risteilijöiden nopeus, tulivoima ja toimintasäde soveltuivat moniin tehtäviin.. Tarawalla käytiin yksi kovimmista taisteluista suhteessa alueen kokoon. Yhdysvallat ei saavuttanut laivastojen välisissä meritaisteluissa vielä ratkaisevaa menestystä vuonna 1942. Aseistuksena LVT:ssä oli raskaita ja kevyitä konekivääreitä, jotka eivät tehonneet japanilaisten linnoitteisiin. Yhdysvaltojen lentotukialusten tutkaan ja radioihin perustuva hävittäjäsuoja ja tehokas ilmatorjunta olivat vaikeasti läpäistävissä, ja japanilaisten tukialuslentokoneiden tappiot olivat erittäin suuret. merijalkaväkidivisioona. Kevyt risteilijä ampuu tulivalmistelua kuusituumaisilla tykeillä Tyynellämerellä 1943. Taustalla olivat teknologia ja Yhdysvaltojen ylivertaiset taloudelliset voimavarat ja tuotantokapasiteetti. Vuosi 1943 toi ratkaisevan käänteen Yhdysvaltojen eduksi. Se oli telaketjuilla varustettu maihinnousutraktori, LVT (Landing Vehicle Tracked). Tarawassa maihinnousutraktoreita oli vain ensimmäisille hyökkäysaalloille, ja ne olivat alkupään tuotantoa LVT (1) ja LVT (2). Saarella ei ollut olemattomien korkeuserojen ja vähäisen aluskasvillisuuden vuoksi juuri lainkaan suojaa hyökkääjille. 75 II MAAILMANSOTA sa Yhdysvallat menetti lentotukialus Hornetin ja japanilaisten lentotukialus Shokaku vaurioitui. Tarawa Yhdysvaltojen eteneminen keskisellä Tyynellämerellä pääsi kunnolla vauhtiin vuoden 1943 lopulla, kun Yhdysvallat valtasi Gilbertinsaaret, tärkeimpinä Makinin ja Tarawan atollit. Ajoneuvo oli uintikykyinen, se kykeni ylittämään riutat, nousemaan maihinnousurannalle ja jalkauttamaan joukot suoraan taisteluun. Guadalcanalin taistelu päättyi helmikuussa 1943 liittoutuneiden voittoon, ja Japani vetäytyi. Japanin laivasto oli Midwayn tappion jälkeenkin kyennyt taistelemaan menestyksellisesti. Hyökkäystä ei voinut täysin salata, mutta amerikkalaisten päätös nousta maihin koralliriutan suojaaman laguunin puolelta yllätti japanilaiset. Japanilaiset olivat vahvistaneet puolustusta linnoittamalla, ja heillä oli huomattava määrä maihinnousuveneiden torjumiseen soveltuvaa kevyttä tykistöä ja raskaita konekivääreitä. Tarawalle hyökkäsi amerikkalaisten 2
Japanilaisten odotettua vastahyökkäystä ei tullut. . 76 II MAAILMANSOTA osa merijalkaväestä siirrettiin maihinnousurannalle Higginsveneissä, jotka joutuivat jalkauttamaan joukot riutan edustalla torjuntatulen ja matalan vuoroveden vuoksi. Myöhemmin todettiin, että laivat ampuivat liian läheltä. Hyökkäys päätettiin suunnata suoraan saariryhmän keskelle Kwajaleinin ja Eniwetokin atolleille, joilla puolustus oli heikompi kuin Marshallinsaarten eteläpäässä. Japanilaisten menetykset olivat vielä huomattavasti raskaammat: 4 859 miehen vahvuudesta kaatui 97 %. Maihin päästyään merijalkaväki tuhosi japanilaisten pesäkkeet ja valtasi saaren kovien taistelujen jälkeen. Palava japanilainen lentokone syöksyy amerikkalaista tukialusta kohti Peleliulla 1944. Japanilaisten raskaan 13 mm konekiväärin sekä kranaatinheittimien ja tykistön kranaattien sirpaleiden läpäisyteho oli riittävä, ja traktorin polttoainesäiliöt syttyivät osumista helposti tuleen. Oli ilmeistä, ettei japanilaisten puolustusta oltu kyetty lamauttamaan ennen maihinnousun alkamista. Etualalla torpedopommittaja Devastatorin seuraaja, suorituskyvyltään selvästi parempi Grumman Avenger.. Suunniteltu ilmavoimien raskaiden pommikoneiden isku Betiolle peruuntui, ja lentotukialuksilta toimivien hävittäjien ja syöksypommittajien vaikutus linnoitettuihin asemiin jäi vähäiseksi. Sotavankeja oli 146, joista vain 17 japanilaisia. Marshallinsaaret Gilbertinsaarten valtaamisen jälkeen seuraava kohde olivat Marshallinsaaret, noin 4 000 kilometriä Japanin pääsaarilta ja 4 000 kilometriä Havaijilta. Kauempaa ammuttu kaarituli oli linnoitteita vastaan tehokkaampi. Esimakua tulevasta Myös maihinnousutraktorien menetykset Tarawalla olivat erittäin suuret: 125 LVT:stä peräti 90 tuhoutui. Tähän vaikutti japanilaisen komentajan ja hänen esikuntansa kaatuminen amerikkalaisten laivatykistön tulessa ensimmäisenä taistelupäivänä. Vaikeuksia lisäsivät japanilaisten riutalle rakentamat esteet ja miinoitteet. Maihinnousuoperaatioille välttämätön laivaston ampuma tykkituli päättyi liian aikaisin, ja puolustaja sai aikaa valmistautua. Sekaannusta lisäsivät heikot viestiyhteydet, mikä vaikeutti tilannekuvan muodostamista ja johtamista. Loput olivat korealaisia työjoukkoja. Puolet tappioista tuli maihinnousussa ensimmäisenä päivänä. Saariryhmään kuului 29 atollia ja viisi erillistä saarta. Kevyesti suojattuna ja vain konekiväärein aseistettuna LVT ei ollut enempää kuin aseistettu traktori, eikä se ollut käyttökelpoinen taistelussa vihollisen puolustusasemia vastaan. Japanilaiset käyttivät ajan tehokkaasti siirtäen joukkoja ja aseita saaren pohjoispuolelle. Tarawan taistelu kesti kolme vuorokautta mutta maksoi paljon. Yhteensä 990 amerikkalaista sotilasta kaatui ja 2 186 haavoittui. Laaka lentorata johti ammusten kimpoamiseen ja heikkoon tehoon linnoitettuja asemia vastaan. Matalassa laguunissa rantaa kohden kahlaavat merijalkaväen sotilaat kärsivät kovassa torjuntatulessa raskaat tappiot
Maihinnousuja voidaan kuvata maihinnousurynnäköiksi, sillä jalansija rannalla saavutettiin vain taistelemalla. Myös Japanin meriyhteydet sen valtaamille alueille KaakkoisAasiaan olivat iskuetäisyydellä. Keskisellä Tyynellämerellä eteneminen merkitsi jatkossakin lähes poikkeuksetta maihinnousujen tekemistä puolustetuille rannoille. Niin tärkeitä kuin LVT:t maihinnousuissa olivatkin, kantoivat jalkaväki, panssarivaunut ja tykistö suurimman taakan edettäessä maihinnousurannoilta sisämaahan. Siinä oli 37 mm:n tykki kevyen panssarivaunun tornissa ja kolme konekivääriä. Etäisyys Mariaaneilta Tokioon on reilut 2 000 kilometriä. Aseman tärkeys johtui saarien keskeisestä sijainnista. Vedessä vaunun siluetti oli matala, ja siihen oli vaikea osua. Amfibiopanssarivaunujen merkitys oli suuri maihinnousun alkuvaiheessa rantaviivan puolustuksen murtamisessa. . 77 II MAAILMANSOTA Saarten kohteisiin iskettiin ilmasta ennen maihinnousuoperaatioiden alkamista. Se edellytti riittävää, tehokkaalla toimintasäteellä olevien tukikohtien määrää. LVT:t ovat tuoneet merijalkaväen maihin Peleliulla. Japanilaisten taktiikka puolustaa jäykästi rantaviivaa tavoitteena siirtyä nopeasti vastahyökkäykseen ei menestynyt amerikkalaisten valtavaa tulivoimaa vastaan. Japanin pääsaaria voitiin pommittaa Mariaaneille perustettavista tukikohdista uusilla B-29 Superfortress -pommikoneilla. Raskaasti aseistettu merijalkaväki oli maihin päästyään usein heikommin aseistetuille ja koulutetuille japanilaisille liian kova vastus. Suuri kalkkunajahti Mariaanien asema koko Tyynenmeren sodalle oli eräs ratkaisevimmista. Japanilaisten puolustus keskittyi rantaviivalle ja oli selvästi heikompi kuin Betiolla, sillä vastaavia linnoitteita ei ollut. Lisäksi LVT:stä oli kehitetty voimakkaammin aseistettu ja panssaroitu versio, amfibiopanssarivaunu. Tasaiset ja avoimet atollit olivat ylipäätään alivoimaiselle osapuolelle vaikeita puolustettavia, sillä suojaa oli vähän. Uutta Tarawaa ei tullut. Atollit vallattiin suurella lukumääräisellä ylivoimalla ja tykistön, ilmavoimien ja panssarivaunujen tulivoimalla erittäin vähin tappioin. Tiedustelua oli lisätty, ja esteet raivattiin ennen maihinnousua. Maihinnousurannalta sisämaahan edettäessä tavalliset panssarivaunut osoittautuivat taisteluissa huomattavasti käyttökelpoisemmiksi niin tulivoiman, liikkuvuuden kuin suojankin osalta. Yhdysvaltojen materiaalinen ja teknologinen ylivoima alkoi näkyä maihinnousujen lisäksi yhä selvemmin erityisesti ilmaja sukellusvenesodassa. Maihinnousutraktoreita oli käytettävissä enemmän, ja niihin oli lisätty panssarilevyjä suojan parantamiseksi. Viidentoista saaren ketju oli lähes 700 kilometrin pituinen. Tukikohtien valtaaminen laivastolle ja ilmavoimille mahdollisti sen, ettei kaikkia japanilaisten miehittämiä saaria ja tukikohtia ollut tarpeen vallata. Japanilaisten menetykset muutaman päivän kestäneissä taisteluissa olivat jälleen erittäin raskaat. Kenraali Douglas MacArthur maissipiippunsa kera 1945.. Japanilaisten Marshallinsaarten puolustussuunnitelma perustui suurelta osin ilmavoimiin, mutta ne tuhottiin tehokkaasti ennen taistelun alkua, eikä Japanilla ollut resursseja korvata menetyksiään siirtämällä tarvittavia voimia muualta. Japanilaiset joukot kyettiin eristämään tehokkaasti ja näännyttämään katkaisemalla niiden huoltoyhteydet. Amerikkalaisten jo ennen sotaa laatimien suunnitelmien mukaisesti raaka-aineiden virran hiipuessa maan sodankäyntikyky romahtaisi. Suurin osa puolustajista kaatui, vankeja otettiin vähän. Japanille Mar. Tarawan taistelusta oli otettu opiksi. Eteläisellä Tyynellämerellä kenraali Mac Arthurin joukot tekivät saarilla edetessään enemmän maihinnousuja, mutta poikkeuksetta puolustamattomille rannoille, millä vauhditettiin huomattavasti liittoutuneiden etenemistä
Yhdysvaltojen tappiot jäivät vaivaiseen 20 lentokoneeseen. Sota atolleilla oli käytännössä ohitse. Jäljelle jääneet lentotukialukset eivät olleet enää juuri muuta kuin uivia lentokenttiä. Japanilaiset aloittivat vetäytymisen epäsuhtaisesta taistelusta, mutta Yhdysvaltojen lentotukialukset onnistuivat vielä iskemään maksimietäisyydeltä uskaliaassa hyökkäyksessä, jonka seurauksena lentotukialus Hiyo upotettiin. Saarten varustaminen raskaiden pommikoneiden lentotukikohdiksi aloitettiin heti taistelujen päätyttyä, ja ensimmäiset pommitushyökkäykset niiltä käsin tehtiin jo marraskuussa 1944. Maihinnousuoperaatiot olivat keväällä 1944 muuttumassa. Mariaaneilla kamppailtiin jo sodan lopputuloksesta. Tappion ollessa väistämätön japanilaiset tekivät 7.7. Toisen maailmansodan alkaessa paljon oli vielä kesken. Kolmannen merijalkaväkidivisioonan, merijalkaväkiprikaatin sekä maavoimien 77. Yhdysvaltojen laivaston lentotukialuslentokoneiden maihinnousua edeltävät hyökkäykset Mariaaneille saivat Japanin lähettämään voimakkaan laivasto-osaston kauan odotettuun ratkaisutaisteluun. Normandiassa oltiin noustu maihin vain reilua viikkoa aikaisemmin. Japanilaisten etuna oli lentotukialuslentokoneiden pidempi toimintasäde, ja ne iskivätkin ensin. Yhden lentotukialuksen upottamisesta maksettiin kova hinta. Saipan, Guam ja Tinian Maihinnousudoktriinin kehittäminen oli ennen sotaa kärsinyt resurssien vähyydestä. Japanilaiset menettivät jo ensimmäisenä taistelupäivänä yli 300 lentokonetta. divisioona kuljetettiin taisteluun Havaijilta, 6 000 kilometrin päästä! Maihinnousu Saipanille alkoi 15.6.1944. merijalkaväkidivisioona ja maavoimien 27. Yhtään amerikkalaista alusta ei upotettu tai vaurioitettu vakavasti. Vaikka amerikkalaiset valtasivat sillanpään suhteellisen helposti, japanilaiset kykenivät puolustautumaan erityisen sitkeästi saaren vuoristoisessa keskiosassa. Yhdysvaltojen maihinnousujen voima. Myös Guamille hyökkäsi kaksi yhtymää samanaikaisesti, mutta maihinnousut tehtiin etäällä toisistaan, ja sillanpääasemien yhdistäminen vaati kahdeksan päivää. Saipanin ja Tinianin saaria erotti noin viisi kilometriä leveä salmi, mutta Guam oli niistä selvästi etäämmällä, reilut 160 kilometriä Tinianista. Japanilaisten huomio kiinnittyi amerikkalaisiin lentotukialuksiin, ja Yhdysvaltojen sukellusveneet onnistuivat torpedoimaan lentotukialukset Taihon ja Shokakun. Tekniikkaa… Kaikkia maihinnousuja edelsivät ilmahyökkäykset ja voimakas laivaston tykkituli. Taistelut saarella kestivät kolme viikkoa. Yhdysvalloilla oli 15 lentotukialusta ja noin 900 lentokonetta. ja 4. Saipanille hyökkäävään osastoon kuului jo 110 kuljetusalusta. Japanilaisten torjunnassa 230 lentokoneesta putosi 20, mutta peräti 95 lentokonetta menetettiin suunnistusvirheiden, epäonnistuneiden laskeutumisten tai polttoaineen loppumisen seurauksena. Maihinnousu edellytti laajaa ja erikoistunutta organisaatiota: kuljetusalusryhmää-, tulitukija ilmatukiryhmiä, miinanraivausryhmää, osaston suojausryhmää ja huoltoryhmää. Niillä 2. Hyökkäys tuli kuitenkin kalliiksi. Iskuvoima oli poissa. Saipan oli Tyynenvaltameren sodan ensimmäinen kahden divisioonan samanaikainen maihinnousurynnäkkö. Japanilla oli yhdeksän lentotukialusta ja noin 450 lentokonetta. jalkaväkidivisioonan hyökkäys Guamille alkoi 21.7. Kolmannelle Mariaanien strategisesti tärkeälle saarelle, Tinianille, hyökättiin viimeisenä Saipanilta kapean salmen ylitse 24.7.1944. 78 II MAAILMANSOTA shallinsaarien menetys oli tehnyt vakavan särön sen ulompaan puolustuskehään. sodan suurimman Banzai-hyökkäyksen, mikä johti osittain amerikkalaisten linjojen murtumiseen mutta myös yli 4 000 japanilaisen kuolemaan. Mariaaneilla Yhdysvallat joutui valtaamaan selvästi suurikokoisempia saaria, joiden pinnanmuodot, maaperä ja kasvillisuus suosivat puolustusta. Ratkaisu merellä Filippiinienmerellä käytiin siihen saakka suurin laivastojen välinen taistelu, joka ratkaistiin lentotukialusten välillä. Lähinnä tutkan, radiotiedustelun sekä tehokkaan hävittäjien johtamisjärjestelmän ansiosta Yhdysvaltojen lentotukialushävittäjät ampuivat alas pääosan japanilaisten lentokoneista ennen kuin ne pääsivät hyökkäysetäisyydelle
Peleliu Mariaanien valtaamisen jälkeen hyökättiin Peleliulle, noin 1 500 kilometriä Saipanilta lounaaseen. Taistelut pyrittiin käymään lyhyiltä etäisyyksiltä ja öisin. Saipanille hyökättiin yli 700:lla, Guamille 450:llä ja Tinianille 500:lla. Sodan alussa maihinnousutraktorit laskettiin mereen kuljetusalusten kannelta, mikä oli merellä suoritettuna haasteellinen tehtävä. Japanilaisten bunkkereiden, asepesäkkeiden ja luolien valtaamisessa tehokkaimmaksi ja usein myös ainoaksi vaihtoehdoksi osoittautuivat räjähteet ja liekinheittimet. …ja taktiikkaa Maihinnousujen tulituen ja joukkojen tulivoiman lisääminen ei jäänyt ainoaksi muutokseksi. Merijalkaväkiryhmät jaettiin kolmeen neljän miehen tulivoimaiseen tiimiin, joilla lisättiin taktista joustavuutta liikkeen ja tulen yhdistämisessä. Ajoneuvoon pystyttiin ottamaan myös enemmän miehiä tai kuormaa. Vain seitsemän kuukautta aikaisemmin Tarawalle oli hyökätty 125 maihinnousutraktorilla. Taktiikkaa ja johtamista kehitettiin aikaisempien kokemusten perusteella. Vuonna 1944 LVT:t ajettiin suoraan mereen LST-kuljetusaluksista (Landing Ship, Tank). Maihinnousuja tuettiin lisäksi raketein ja tykein aseistetuilla maihinnousualusten tulitukiversioilla. merijalkaväkirykmentin toisen pataljoonan taistelijoita ja LVT (A) 4.. Vain tällä tavoin japanilaiset kykenivät vastaamaan amerikkalaisten valtavaan tulivoimaan. . Liikettä edistivät hyvin varustetut pioneerija insinöörijoukot. Hyökkäyksissä japanilaisten linnoitettuja puolustusasemia vastaan jalkaväen ja panssarivaunujen yhteistoiminnan oli oltava sujuvaa, ja sitä kehitettiin edelleen havaittujen puutteiden korjaamiseksi. 79 II MAAILMANSOTA oli kasvanut nopeasti. Etenemistä rannalta sisämaahan tuettiin merijalkaväkidivisioonien organisaatioon kuuluneella panssarivaunupataljoonalla, jonka pääkalustoksi vakiintui kesällä 1944 Sherman, jossa oli keveitä vaunuja parempi panssari ja voimakkaampi aseistus. Taistelu tästä pienestä tuliperäisestä saaresta oli eräs sodan kovimpia. Varhaisemman amfibiopanssarivaunun 37 mm:n tykki oli korvattu tulivoimaisemmalla 75 mm:n tykillä, jolla ei kuitenkaan voinut ampua, kun vaunu oli vedessä. Ensimmäisten hyökkäysaaltojen mukana eteni amfibiopanssarivaunuja. Kuvassa 27. Yhdysvaltojen taktiikka noudatti jälleen vakiintunutta kaavaa: voimakkailla ilmaiskuilla ja laivaston tulivalmistelulla pyrittiin tuhoamaan puolustus ennen maihinnousua. Liekinheittimen käyttö taistelussa oli usein vaikeaa aseen lyhyen kantaman ja käyttäjän suojattomuuden vuoksi, joten liekinheittimiä asennettiin jo varhain panssarivaunuihin. Peleliu julistettiin kokonaan vallatuksi vasta 27.11.1944 yli 70 päivää kestäneiden taistelujen jälkeen. Liekinheittimien määrävahvuus merijalkaväkidivisioonassa kasvoi huomattavasti sodan loppua kohden, mikä kuvasti Tyynenmeren taistelujen luonnetta. Iwo Jima 1945. Viimein osa merijalkaväen vanhentuneista kevyistä M3A1-vaunuista aseistettiin liekinheittimellä ennen Mariaanien operaation alkamista, ja nämä osallistuivat taisteluihin erikoiskomppanioissa. Sen sijaan joukot vetäytyivät taistellen saaren sisäosiin kuluttaen hyökkääjää ja hyödyntäen taitavasti puolustukselle edullista maastoa sekä siihen rakentamiaan luolia ja asemia. Puskulevyllä varustettuja Sherman-panssarivaunuja käytettiin paitsi etenemisja hyökkäysurien raivaamiseen myös japanilaisten pesäkkeiden ja bunkkereiden peittämiseen, mikä tarkoitti käytännössä puolustajien hautaamista elävältä. Uusimmassa LVT (4) -versiossa oli ramppi takana, joten sotilaiden ei tarvinnut jalkautuessaan kiivetä vihollistulelle alttiina vaunun reunojen ylitse. Niitä oli lopulta laskennallisesti yksi jokaista jalkaväkiryhmää kohti. Peleliu oli Japanin tärkeä tukikohta ja merireittien solmukohta sen jälkeen, kun liittoutuneiden ilmahyökkäykset olivat pakottaneet sen laivaston luopumaan Rabaulista ja Trukista. Taistelun lopputulosta se ei muuttanut, mutta viivytti voittoa ja teki siitä kalliimman tappioiden määrässä mitattuna. Peleliulla japanilaiset olivat luopuneet taktiikastaan keskittää puolustus rannalle. Kentällä tehdyt muutokset eivät olleet erityisen onnistuneita, mutta niihin turvauduttiin, kun tehdasversioita ei ollut saatavissa
Formosalle perustettavista tukikohdista merija ilmavoimilla olisi kyetty tiukentamaan Japanin saartoa ja lisäämään ilmapommituksia. 80 II MAAILMANSOTA Leyte Yhdysvallat saavutti kesän 1944 taisteluiden myötä kyvyn hyökätä Japanin hallitsemalle Formosalle (Taiwan). Edessä oli jälleen meritaistelu, kun Japani yritti vastata Yhdysvaltojen maihinnousuun. Maaliskuussa USS Franklinilta hyökättiin kohteisiin Kyushulla ja Honshulla. Tappiot olivat siitä huolimatta suuret: 724 menehtyi ja 265 haavoittui. Yhdysvaltojen kaksi sukellusvenettä upottivat 23.11.1944 kaksi sen raskasta risteilijää. yllättämään ja osui tukialukseen ilmeisesti kahdella 250 kg pommilla. Yhdysvaltojen Leytenlahdella olevaa maihinnousuosastoa vastaan suunniteltiin Borneolta purjehtivien amiraali Kuritan ja amiraali Nishimuran laivasto-osastojen tekemää kaksipuoleista saartoa. Amiraali Nishimuran osasto joutui 24.11.1944 väijytykseen Surigaonsalmessa lukumääräisesti ylivoimaista Yhdysvaltojen laivasto-osastoa vastaan, ja Nishimura menetti kaksi taisteluristeilijää, yhden raskaan risteilijän ja kolme hävittäjää. Seuraavana päivänä Kuritan laivoja vastaan iskettiin ilmasta yli 250 lentokoneella. Formosalle tehtiin voimakkaita ilmahyökkäyksiä mutta ei maihinnousua. Japanilainen syöksypommittaja onnistui 19.3. Lentokannella ja hangaareissa oli hyökkäyshetkellä kymmeniä tankattuja ja aseistettuja lentokoneita, jolloin osumat johtivat tuhoisaan ketjureaktioon. Yhdysvaltojen joukot nousivat sen sijaan maihin Filippiinien keskiosassa Leytellä 17.10.1944 pääsaari Luzonin sijaan. kuvassa näkyvän risteilijä Santa Fe:n avustamana. Japanilaisten operaatiota vaikeutti huomattavasti se, ettei Borneolta saapuville laivasto-osastoille ollut tarvittavaa ilmasuojaa. Tähän Essex-luokan lentotukialukseen osui marraskuussa 1944 kaksi kamikazeiskua ja lisäksi yksi lentopommi, mutta alus palasi aktiivipalvelukseen jo tammikuun lopulla 1945. Taistelulaiva Musashi upotettiin, ja useita aluksia vaurioitettiin, niiden joukossa taistelulaiva Yamato ja taisteluristeilijä Nagato. Samaan aikaan pohjoisesta lähestyisi amiraali Ozawan harhautusosasto, johon kuului muun muassa neljä lentotukialusta. YhdysKOVAN ONNEN LENTOTUKILAUS USS FRANKLIN (CV-13). Miehistö sai lopulta pelastettua lentotukialuksensa mm. Lisäksi useita laivoja vaurioitui. Niillä oli vain vähän lentokoneita, mutta osaston tehtävänä olikin houkutella pääosa Yhdysvaltojen lentotukialuksista kimppuunsa, jotta Kuritan ja Nishimuran osastot pääsisivät iskemään. USS Franklinin vauriot korjattiin ja se palasi palvelukseen 14.6.1946.. Eteläisellä pihdinhaaralla ei mennyt sen paremmin. Viimeinen veteraani Amiraali Kuritan osasto joutui jo varhain vaikeuksiin
taistelukosketukseen Yhdysvaltojen maihinnousua suojaavan osaston kanssa. Japanilaiset olivat lisäksi tehneet sieltä ilmahyökkäyksiä Yhdysvaltojen Mariaanien pommikonetukikohtia vastaan. 81 II MAAILMANSOTA valtojen tappiot olivat yksi menetetty ja muutama vaurioitunut torpedovene ja hävittäjä. Yhdysvallat hallitsi merellä ja ilmassa, mikä yhdessä maan. Myös amerikkalaisten hävittäjälaivat taistelivat rohkeasti voimakkaampia japanilaisaluksia vastaan. Nishimuran oli käännyttävä takaisin. Kurita menetti kolme raskasta risteilijää, amerikkalaiset yhden saattolentotukialuksen, kaksi hävittäjää ja yhden saattohävittäjän. Nyt ne hyökkäsivät japanilaisten sotalaivoja vastaan ja saivat Kuritan epäilemään, että amerikkalaisilla oli lähistöllä huomattavasti suurempi ja iskukykyisempi laivastolentotukialus. Kuritan osasto jatkoi raskaista tappioista huolimatta yllättäen etenemistä kohti Leytenlahtea ja pääsi 25.11. Tukikohtien ja lentokenttien valtaaminen oli yhä keskeinen peruste, sillä Japanin pommituksiin osallistuvien saattohävittäjien ja hävittäjäpommittajien toimintasäde oli selvästi raskaita pommikoneita lyhempi. Lisäksi tarvittiin varakenttiä Japanista Mariaanien tukikohtiin palaaville vaurioituneille B-29-pommikoneille. Amerikkalaisten kiistattoman menestyksen takana olivat muun muassa tutkalla ohjatut taistelulaivojen tykit. Iwo Jima soveltui hyvin näihin tarkoituksiin. Siihen kuului 18 saattolentotukialusta ja noin 500 lentokonetta, 10 hävittäjää ja 14 saattohävittäjää. Filippiinien pääkaupunki Manila vallattiin kovien taisteluiden jälkeen vasta 3.3.1945. Kurita keskeytti taistelun ja vetäytyi. Saattolentotukialusten päätehtävinä olivat tavallisesti sukellusveneentorjunta, maajoukkojen ilmatuki, saattueiden ilmasuojaus ja tiedustelu. Vuoden 1944 maihinnousuoperaatioihin verrattuna voimaa oli vuonna 1945 yhä enemmän. Lopun alku Taistelut Leytellä jatkuivat joulukuun 1944 loppuun saakka. Amerikkalaisjoukot nousivat tammikuussa 1945 maihin Luzonilla. Kenraali MacArthur oli saavuttanut tavoitteensa ja palannut Filippiineille, mutta lupauksen hinta oli kova. Filippiinien valtaus ei ollut sotilaallisesti välttämätöntä, mutta ratkaisuun vaikuttivat niin politiikka kuin arvovaltakysymyksetkin. Samana päivänä Ozawan pohjoisesta lähestynyt harhautusosasto kärsi tappion amerikkalaisten 17 lentotukialuksen tekemissä hyökkäyksissä, ja kaikki japanilaisten neljä lentotukialusta upotettiin, niiden joukossa viimeinen Pearl Harborin iskuun osallistunut veteraani Zuikaku. Useita laivoja vaurioitui molemmin puolin. Vuoden 1945 operaatioissa valmistauduttiin jo maihinnousuun Japanin pääsaarille. Painopiste oli ollut vuoden 1944 loppupuolella Filippiineillä, mutta merijalkaväen maihinnousuja japanilaisten puolustamille saarille jatkettiin vuonna 1945
TINIAN 36 24.07. GILBERT ISLANDS 17 20.11. RUSSELL ISLANDS 3 21.02. CAMOTES ISLANDS 51 15.–22.01. LEYTE 44 20.10. Suurista korkeuksista tehdyt tarkkuuspommitukset valoisalla eivät tuottaneet riittäviä tuloksia, joten niistä siirryttiin matalalta tehtyihin aluepommituksiin pimeällä. TREASURY ISLANDS 14 27.10. Vuonna 1945 taisteluihin saatiin jo suurempia määriä tehokkaita Sherman-liekinheitinpanssarivaunuja. pudotetut atomipommit sekä Neuvostoliiton hyökkäys Japania vastaan 9.8.1945 pakottivat Japanin lopulta antautumaan 14.8.1945. GOODENOUGH 2 22.10. 82 II MAAILMANSOTA teollisen kapasiteetin kanssa mahdollisti maihinnousuihin ja niitä seuraaviin taisteluihin valtavat resurssit. 46 15.–19.11. PUERTO PRINCESA 58 28.02. NADZAB 11 05.09. MANUS 27 15.03. BIAK 32 27.05. Japanilaisten vetäytyminen luoliin ja bunkkereihin vähensi erityisesti kaukovaikutteisen tulivoiman tehoa, mutta vaikutus jäi tilapäiseksi, kun voimakkaasti aseistettu merijalkaväki eteni taisteluetäisyydelle. CHOISEUL 15 28.10. CEBU 62 26.03. SAMAR 45 24.10. CORREGIDOR 55 16.02. KWAJALEIN-ATOLLI 21 01.02. Yhdysvaltojen ylivoimasta huolimatta taistelut kestivät vaikeassa ja japanilaisten perusteellisesti linnoittamassa tulivuoriperäisessä maastossa viisi viikkoa ja aiheuttivat merijalkaväelle siihen saakka suurimmat tappiot koko sodassa. Bazookan uusi, paranneltu versio M9 oli tullut käyttöön vuoden 1944 lopulla, samoin uusi pidemmän kantaman liekinheitin M2-2. 1943 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 Manila 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30 31 32 33 34 35 36 37 38 39 40 41 42 43 44 45 46 47 48 29 49 50 51 52 53 54 55 56 57 58 59 60 61 62 63 64 65 66 67 68 69 70 71 73 74 75 76 77 78 IWO JIMA 72 72 OKINAWA GUAM KWAJALEIN ENIWETOK Palau Päiväntasaaja GUADALCANAL Tokio Uusi-Guinea H o l l a n n i n I t ä I n t i a Borneo Singapore Sumatra Jaava Ranskan Indokiina Thaimaa Burma Kiina Korea JAPANI F i l i p p i i n i t Formosa Gilbertsaaret Marshallsaaret Mariaanit SAIPAN LEYTENLAHTI PELELIU Salomonsaaret Korallimeri Malakan niemimaa Etelä-Kiinan meri Filippiinienmeri INTIAN VALTAMERI TYYNI VALTAMERI Intia A u s t r a l i a 1000 km SUOMEN SOTILAS TARAWA Luzon Mindanao Rabaul Port Moresby Pearl Harborista Hiroshimaan Tyynimeri 1942–1945. MOROTAI 40 15.09. LOS NEGROS 24 29.02. IE SHIMA 71 16.04. ULITHI 42 23.09. KIRIWINA 5 23.06. PANAY 61 18.03. Harmageddon Selvästä altavastaajan asemastaan huolimatta japanilaisten taistelutahto ei murtunut. GUAM 35 21.07. NASSAU BAY 7 30.06. MARIVELES 54 15.02. Okinawan jälkeen vuorossa olisi ollut maihinnousu Japanin pääsaarille. LINGAYEN 50 09.01. Pommituksessa menehtyi arvion mukaan yli 100 000 ihmistä. MINDORO 48 15.12. ENIWETOK 23 17.02. BOHOL 69 11.04. SANGA SANGA 67 02.04. IWO JIMA 56 19.02. WAKDE ISLANDS 31 18.05. Japanin laivaston sijaan liittoutuneiden aluksia upottivat ja vaurioittivat kamikaze-hyökkäykset. HOLLANDIA, AITAPE 29 22.04. CAPE OPMARAI, SOE ISL. ZAMBOANGA 59 10.03. GREEN ISLANDS 22 15.02. BALIKPAPAN 77 01.07. BASILAN 60 15.03. RENDOVA 6 30.06. Sittemmin viimeiseksi suureksi saaritaisteluksi Tyynenmeren sodassa osoittautunut Okinawan taistelu aloitettiin maihinnousulla 1.4.1945. ja Nagasakiin 9.8. SAIPAN 33 15.06. MACAJALAR BAY 74 10.05. Hävittäjäpommittajissa käytettiin yleisesti napalmpommeja, joilla asevaikutus saatiin ulotettua laajemmalle alueelle kuin tavallisilla lentopommeilla. Uuvuttava ja raskaita tappioita aiheuttanut kulutustaistelu kesti lähes kolme kuukautta. KUME 76 26.06. KERAMA ISLANDS 63 26.03. TARAKAN 73 01.05. NEGROS 64 29.03. Samaan aikaan Yhdysvaltojen raskaat pommikoneet iskivät Japanin suuriin kaupunkeihin. 37 30.07. Sitä ei enää tarvittu, sillä Japanin tiukentunut saarto, tuhoisat pommitushyökkäykset kaupunkeihin, Hiroshimaan 6.8. ARARA, SARMI 30 17.05. MINDIRI (RAI COAST) 25 05.03. LAE 10 04.09. NOEMFOOR 34 02.07. FT DRUM, CARABAO 70 13.–16.04. SARANGANI BAY 78 12.07. VELLA LAVELLA 9 15.08. BRUNEI BAY 75 10.06. Japanilaisia oli arviolta 23 000. POHJOIS-SAMAR 57 19.–20.02. ANGAUR 41 17.09. LEGASPI 65 01.04. ORMOC 47 07.12. WOODLARK 4 22.06. TALASEA 26 06.03. Merijalkaväkipataljooniin oli perustettu erilliset, voimakkaasti aseistetut rynnäkköjoukkueet, joissa jokaisen kuuden jalkaväkiryhmän aseistukseen kuului kiväärikranaattien ampumalaite, liekinheitin, sinko ja räjähteitä. FINSCHHAFEN 12 22.09. KOLOMBANGARA 13 06.10. 1944 SAIDOR 20 02.01. NASUGBU 53 31.01. MAPIA, ASIA ISL. Se oli armeijan ja merijalkaväen yhteisoperaatio, johon osallistui Yhdysvaltojen 10. PELELIU 39 15.09. 1942 GUADALCANAL 1 07.08. 1945 MARINDUQUE 49 03.01. LEYTENLAHTI 43 17.–18.10. BOUGAINVILLE 16 01.11. Maaliskuussa 1945 Yhdysvaltojen B-29-pommikoneet tekivät erään sodan tuhoisimmista palopommihyökkäyksistä Tokioon. armeijan XXIV armeijakunta ja III merijalkaväkiarmeijakunta, yhteensä yli 190 000 sotilasta arviolta 67 000 japanilaista vastaan. MALABANG, COTABATO 72 17.04. JOLO 68 09.04. NEW GEORGIA 8 02.–05.07. CAPE GLOUCESTER 19 26.12. OKINAWA 66 01.04. EMIRAU 28 20.03. SANSAPOR 38 31.07. Tuhoa tuli selvästi enemmän, mutta siviiliväestön kustannuksella. Iwo Jiman saarelle hyökkäsi 19.2.1945 kolmen merijalkaväkidivisioonan V (viides) merijalkaväkiarmeijakunta, yhteensä yli 70 000 miestä. ARAWE 18 15.12. ZAMBALES 52 29.01
SANGA SANGA 67 02.04. KIRIWINA 5 23.06. LINGAYEN 50 09.01. LEYTE 44 20.10. ARAWE 18 15.12. PELELIU 39 15.09. TINIAN 36 24.07. SANSAPOR 38 31.07. SAIPAN 33 15.06. LAE 10 04.09. LOS NEGROS 24 29.02. CORREGIDOR 55 16.02. WOODLARK 4 22.06. WAKDE ISLANDS 31 18.05. ZAMBALES 52 29.01. MACAJALAR BAY 74 10.05. TREASURY ISLANDS 14 27.10. EMIRAU 28 20.03. TALASEA 26 06.03. BASILAN 60 15.03. NOEMFOOR 34 02.07. LEGASPI 65 01.04. KERAMA ISLANDS 63 26.03. MINDIRI (RAI COAST) 25 05.03. GILBERT ISLANDS 17 20.11. KOLOMBANGARA 13 06.10. 83 II MAAILMANSOTA 1944 SAIDOR 20 02.01. BIAK 32 27.05. OKINAWA 66 01.04. CHOISEUL 15 28.10. MARIVELES 54 15.02. FINSCHHAFEN 12 22.09. ORMOC 47 07.12. RENDOVA 6 30.06. 37 30.07. IWO JIMA 56 19.02. SARANGANI BAY 78 12.07. ARARA, SARMI 30 17.05. NEGROS 64 29.03. CAPE OPMARAI, SOE ISL. KUME 76 26.06. 46 15.–19.11. BOHOL 69 11.04. GREEN ISLANDS 22 15.02. FT DRUM, CARABAO 70 13.–16.04. NEW GEORGIA 8 02.–05.07. HOLLANDIA, AITAPE 29 22.04. VELLA LAVELLA 9 15.08. CEBU 62 26.03. GOODENOUGH 2 22.10. MINDORO 48 15.12. LEYTENLAHTI 43 17.–18.10. KWAJALEIN-ATOLLI 21 01.02. IE SHIMA 71 16.04. MAPIA, ASIA ISL. MOROTAI 40 15.09. PUERTO PRINCESA 58 28.02. NADZAB 11 05.09. MALABANG, COTABATO 72 17.04. NASSAU BAY 7 30.06. ULITHI 42 23.09. CAMOTES ISLANDS 51 15.–22.01. NASUGBU 53 31.01. 1942 GUADALCANAL 1 07.08. 1945 MARINDUQUE 49 03.01. CAPE GLOUCESTER 19 26.12. BALIKPAPAN 77 01.07. BRUNEI BAY 75 10.06. 1943 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 Manila 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30 31 32 33 34 35 36 37 38 39 40 41 42 43 44 45 46 47 48 29 49 50 51 52 53 54 55 56 57 58 59 60 61 62 63 64 65 66 67 68 69 70 71 73 74 75 76 77 78 IWO JIMA 72 72 OKINAWA GUAM KWAJALEIN ENIWETOK Palau Päiväntasaaja GUADALCANAL Tokio Uusi-Guinea H o l l a n n i n I t ä I n t i a Borneo Singapore Sumatra Jaava Ranskan Indokiina Thaimaa Burma Kiina Korea JAPANI F i l i p p i i n i t Formosa Gilbertsaaret Marshallsaaret Mariaanit SAIPAN LEYTENLAHTI PELELIU Salomonsaaret Korallimeri Malakan niemimaa Etelä-Kiinan meri Filippiinienmeri INTIAN VALTAMERI TYYNI VALTAMERI Intia A u s t r a l i a 1000 km SUOMEN SOTILAS TARAWA Luzon Mindanao Rabaul Port Moresby. ENIWETOK 23 17.02. MANUS 27 15.03. BOUGAINVILLE 16 01.11. ZAMBOANGA 59 10.03. PANAY 61 18.03. POHJOIS-SAMAR 57 19.–20.02. ANGAUR 41 17.09. JOLO 68 09.04. RUSSELL ISLANDS 3 21.02. TARAKAN 73 01.05. GUAM 35 21.07. SAMAR 45 24.10
Presidentti Roosevelt päätyi tukemaan Fermin ja Szilárdin hanketta rahoittamalla uraanin ja grafiitin ostoa. Atomipommin kehittämiseen johtaneista tutkimuksista mainitaan usein erityisesti saksalaisten ydinfyysikkojen Otto Hahnin, Lise Meitnerin ja Fritz Strassmanin Berliinissä vuonna 1938 tekemät kokeet, joissa uraaniatomin ydin halkaistiin kahdeksi radioaktiiviseksi osaksi. Tutkijoiden ystävä, natseja Yhdysvaltoihin paennut Albert Einstein välitti huolet presidentti Franklin D. Fyysikot työskentelivät itse Columbian yliopiston rahoittamassa projektissa ensimmäisen ydinreaktorin luomiseksi. 84 II MAAILMANSOTA Y dinfission keksiminen johti ponnisteluihin maailman voimakkaimman pommin kehittämiseksi. MANHATTAN-HANKE 1945 ”The Jumbo device” suunniteltiin Los Alamosin laboratoriossa Trinity-testiräjähteen onnettomuusturvalliseksi säiliöksi. Elettiin vuotta 1939. TEKSTI: KATARIINA SIMONEN Ydinenergiatutkimus oli kovassa vauhdissa Euroopassa juuri ennen toista maailmaansotaa. Presidentti päätti käynnistää huippusalaisen sotilashankkeen ydinenergian saamiseksi asekäyttöön ennen saksalaisia. LOPPUNÄYTÖS. . Harva uskoi tuolloin, että ydinpommin aikaansaaminen olisi mahdollista. Rooseveltin korviin. Yhdysvaltoihin emigroitunut, fysiikan Nobelin palkinnon vuonna 1938 voittanut Enrico Fermi ja hänen kollegansa Leó Szilárd seurasivat huolestuneena Saksassa tapahtuvaa kehitystä. Saksasta paenneet tiedemiehet Rudolf Peierls ja Otto Frisch havaitsivat, että pieni määrä suuresta uraanimäärästä erotettua isotooppia – uraani-235:tä – riittää luomaan räjähdyksen, joka vastaa 1 000 kilon dynamiittiräjäytystä. Tällaisen painon kuljettaminen ilmateitse vihollisen alueelle saattaisi osoittautua mahdottomaksi. Tutkijat olivat varmoja, että Saksa ponnisteli ydinpommin aikaansaamiseksi. Manhattan-hankkeeksi nimetty ohjelma käynnistyi verrattain hitaasti. Ongelmana oli paino. Saksa oli nimittäin ottanut haltuunsa Tšekkoslovakian uraanikaivokset ja pakotti myymään kaiken uraanin Kolmannelle valtakunnalle. Toiminnallisen pommin arvioitiin painavan vähintään 40 000 kiloa. Italialainen fyysikko Enrico Fermi sai ensimmäisenä tekemällään koesarjalla aikaiseksi atomiydinten hajoamisen ketjureaktiona vuonna 1934. Isossa-Britanniassa tehtiin vuonna 1940 havainto, joka muutti kaiken
Robert Oppenheimer. Heihin ei luotettu. Oak Ridgestä pakkolunastettiin maata uraanin rikastamislaitosten alta. . Johtoon nimitettiin määrätietoinen kenraali Leslie Groves, joka pelotteli Rooseveltin hallinnon antamaan projektilleen ehdottoman etusijan. Los Alamos oli kansakunnan parhaiten varjeltu salaisuus. Saksalaistaustaiset tiedemiehet, kuten Einstein, suljettiin projektin ulkopuolelle. Alla Saksasta paenneet tiedemiehet Rudolf Peierls ja Otto Frisch, kuvassa keskellä.. II MAAILMANSOTA 85 Taustana työlle oli Frischin ja Lise Meitnerin vuotta aikaisemmin Saksassa tekemä teoriatason tutkimus uraani-235:n fissiosta. Robert Oppenheimer, jota on jälkikäteen kutsuttu ydinpommin isäksi. Turvatoimet olivat massiivisia, kysymyksiä ei kysytty. Manhattan-hanke Frischin–Peierlsin muistio vauhditti Manhattan-hankkeen käynnistymistä toden teolla syksyllä 1942. Työtä johti teoreettinen fyysikko J. Peierls ja Frisch varoittivat kuuluisassa muistiossaan (Frisch-Peierls Memorandum) ydinräjäytyksestä aiheutuvan myös radioaktiivista säteilyä, jonka tuulet voisivat levittää estotta ympäri maailman. Kuitenkin hänen taustansa Sak. Vas. Ylh. Jos kysyttiin, erottaminen oli välitön. Atomipommi, lempinimeltään The Gadget, joka räjäytettiin terästornin huipulla. Varsinainen tekninen kehittely tapahtui laboratoriossa Los Alamosin piirikunnassa New Mexicossa. Ensimmäisistä ydinenergian kanssa työskennelleistä fyysikoista Leó Szilárd oli vielä projektissa mukana.
Räjäytystä seurasi intensiivinen valon välähdys ja lämpöaalto, jota seurasi valtaisa tulipallona koettu räjähdys ja jopa 12 kilometrin korkeuteen ulottuva sienipilvi. 86 II MAAILMANSOTA san kansalaisena ja pasifistina loivat epäluottamusta. FBI seurasikin tarkasti hänen toimiaan kaikkialla. Manhattan-hankkeen johtaja Kenraali Leslie R. Esimerkiksi Venäjän ydinaseohjelma perustui Saksasta ja Yhdysvalloista toisen maailmansodan aikana kerättyyn tiedustelutietoon. Kokeen koodinimi oli Trinity Test, itse atomipommi puolestaan oli lempinimeltään The Gadget (härveli, vekotin). . Turvatoimiin oli syytäkin, sillä vakoilu oli yleistä, ja ydinpommin kehittelyyn liittyvästä tiedosta maksettiin huimia summia. Ydinaseiden aikakausi oli alkanut. Turvatoimiin oli syytäkin, sillä vakoilu oli yleistä.. Venäjän oma mies Los Alamosissa, Klaus Fuchs, raportoi suoraan Stalinille. Groves tutkii karttaa 18. Pommi räjäytettiin terästornin huipulla. Räjähdys tuhosi terästornin kokonaan 21 000 tonnin TNT-räjähdystä vastaavalla voimalla. Varoituskyltti Oak Ridgen alueelta. Ensimmäinen atomipommi räjäytettiin 16. heinäkuuta 1945 autiomaassa lähellä Yhdysvaltojen ilmavoimien Alamogordon tukikohtaa New Mexicossa. Onnistunutta koetta seuranneen, Los Alamosin työtä johtaneen fyysikko Oppenheimerin kuuluisat, intialaisesta Bhagavad Gita -teoksesta lainatut sanat ovat jääneet historiaan: ”Nyt olen kuolema, maailmojen tuhoaja.” . heinäkuuta 1945 – vain muutamaa viikkoa ennen atomipommien tiputtamista Hiroshimaan ja Nagasakiin
Japani taisteli edelleen Yhdysvaltoja ja Brittiläistä imperiumia vastaan Aasiassa. Atomipommin tuhoama Hiroshima elokuussa 1945. Ydinpommi tuli kuitenkin tarjoamaan syyskesällä 1945 toisen – molemmille osapuolille – vähemmän tuhoa ja aikaa vaativan vaihtoehdon maihinnousulle. Käytännössä Japani oli jo menettänyt mahdollisuutensa sotilaalliseen ratkaisuun meneillään olleessa kamppailussa, mutta se oli yhä merkittävä ja voimia kuluttava vastustaja. Japaniin syksylle 1945 suunnitellun hyökkäyksen, jonka koodinimi oli Operation Olympic, arvioitiin maksavan liittoutuneille kymmenkertaisen määrän ihmishenkiä verrattuna Normandian maihinnousuun ja sen jälkeisiin operaatioihin läntisessä Euroopassa. TEKSTI: KATARIINA SIMONEN. KAUHUN TASAPAINON SYNTY 75 vuotta Little Boysta . Idässä, Japanin vastaisen operaation johdossa toimisi Yhdysvaltain kenraali Douglas MacArthur. II MAAILMANSOTA 87 . Toukokuussa 75 vuotta sitten sota oli päättynyt Euroopassa
Yhteensä seitsemän B-29-lentokonetta osallistuisi tehtävään. 88 II MAAILMANSOTA V uoteen 1945 mennessä Los Alamosin tiedemiehet olivat kehittäneet kaksi eri tyyppistä atomipommityyppiä: uraaniperusteisen Little Boyn ja plutonium-aseen nimeltään Fat Man. päivänä. Pommit olivat valmiita kokeiltavaksi. Sen alla Fat Man -atomipommi, joka pudotettiin Nagasakiin. heinäkuuta 1945 Yhdysvaltojen presidentti Harry Truman määritteli ehdot Japanin antautumiselle. Alinna värikuvassa Enola Gay Mariaanien saarilla 1945.. Kaupunkeja oli säästetty uuden aseen testikohteeksi. Potsdamin julistuksessa 26. Myös viisi C-54 Skymaster -kuljetuskonetta lähti Kirtlandin lentotukikohdasta Albuquerquessa lastinaan Little Boy U-235 target, joka oli pommin viimeistelyyn tarvittava osa, sekä Fat Manin plutoniydin ja laukaisija. Ylinnä eversti Paul Tibbetts Enola Gay -koneensa vieressä. Truman tapasi Stalinin. Little Boy olisi käytettävissä 6. Eversti Paul Tibbets laati huippusalaisen määräyksen ensimmäisestä atomipommein tehtävästä hyökkäyksestä. Samana päivänä Yhdysvaltain merivoimien Portland-luokan raskas risteilijä USS Indianapolis toimitti Little Boyn osat ja sukellusvene U-235 itse ammuksen Tinianin saarelle Tyynelle valtamerelle, jossa pommi koottaisiin. Hiroshiman aurinko Little Boy räjähti aamukahdeksalta Hiroshimassa noin 600 metrin kor. Sääolot eivät sallisi kuitenkaan Little Boyn käyttöä Japania vastaan useaan päivään. elokuuta. Eversti Tibbets ohjaisi itse raskasta B-29-pommikonetta, jonka hän nimesi Enola Gayksi äitinsä mukaan. Pommituslento vahvistui lennettäväksi elokuun 6. Kohteina etusijajärjestyksessä olisivat Hiroshima, Kokura ja Niigata. Japani oli tällä välin kieltäytynyt hyväksymästä Potsdamin julistusta ja lupasi taistella katkeraan loppuun. heinäkuuta 1945 asiasta viestin Potsdamiin, jossa Yhdysvaltojen tuore presidentti Harry S. 1. Mikäli Japani ei suostuisi ehtoihin, nopea ja äärimmäinen tuho uhkaisi Japania. Fat Man valmistui käytettäväksi 11. Yhdysvaltojen sotaministeri Henry Stimson sai 23. Little Boy oli valmiina käyttöön. elokuuta mennessä, Fat Man -tyyppi olisi valmis elokuussa, syyskuussa valmistuisi kolme pommia lisää, ja pommeja valmisteltaisiin joka kuukausi siten, että joulukuussa olisi valmiina seitsemän pommia. päivänä elokuuta. Hiroshima valikoitui ensisijaiseksi kohteeksi
Ranska puolestaan keskittyi sodan jälkeen rauhanomaiseen ydinenergiakehitykseen. Amerikkalaiset viettävät sodan pättymisen muistopäivää 2.9., jolloin Japani allekirjoitti antautumisasiakirjat Iowa-luokan taistelulaiva USS Missourin kannella. Sääolot estivät Kokuran pommituksen, joten Nagasaki valikoitui kohteeksi. Se testasi ensimmäistä atomipommiaan onnistuneesti vuonna 1952 ja vetypommiaan 1956–57 Tyynellä valtamerellä. keudessa lähellä Aioin siltaa, joka oli kohteena. De Gaulle totesi: ”Sellainen valtio, jolla ei ole ydinaseita samalla, kun. Los Alamosista saadut Fat Manin tekniset piirrustukset nopeuttivat työtä. Yhdysvallat oli testannut omaa Ivy Mike -fuusiopommiaan Tyynen valtameren Marshallinsaarilla jo vuotta aikaisemmin. II MAAILMANSOTA 89 . Japanin keisari Hirohito julisti Japanin antautuvan ehdoitta 15. Kaksi vuotta myöhemmin räjäytettiin kaksi kertaa Fat Manin tehoinen pommi. Kenraali MacArthur USS Missourin kannella 2.9.1945, jolloin Japani allekirjoitti antautumisasiakirjat. Noin 40 000 kaupungin asukasta kuoli välittömästi 9. päivänä elokuuta 1945. elokuuta 1945 Japanin aikaa, joka tunnetaan Britanniassa V-J-päivänä (Victory over Japan Day). Kun Japani ei antautunut välittömästi pommituksen jälkeen, Yhdysvallat pudotti kolmen päivän kuluttua toisen atomipommin, Fat Manin, Nagasakin kaupunkiin. Nagasaki ei ollut alun perin pommituksen kohde vaan Kokura, jossa oli yksi Japanin suurimpia ammustehtaita. Kilpajuoksu alkaa Hiroshiman ja Nagasakin vaikutukset tuntuivat maailmalla. Ensimmäinen ydinkoe tehtiin onnistuneesti Semipalantskin testialueella Kazakstanissa vuonna 1949. Pommi räjähti 12 000–15 000 tonnin voimalla ja tuhosi välittömästi ja täysin 12 neliökilometrin suuruisen alueen kaupunkia surmaten 80 000 ihmistä. Toinen maailmansota oli päättynyt. Yhtäältä valtiot ymmärsivät ydinaseen tehokkuuden. Yhdysvaltojen energiavirasto arvioi, että yli 200 000 ihmistä kuoli seuraavan viiden vuoden aikana pommin aiheuttamiin vammoihin, kuten paloja säteilyvammoihin sekä yksiselitteisesti ydinsäteilyn aiheuttamiin syöpäsairauksin. Nagasakin pommituksen tarpeellisuudesta kiistellään yhä – 75 vuotta myöhemmin. Alkoi kilpajuoksu sen hankkimiseksi. Tilanne muuttui kenraali Charles de Gaullen valinnan ja viidennen tasavallan perustamisen myötä vuonna 1958. Vuonna 1953 tehtiin ensimmäinen onnistunut fuusioräjähdystesti fyysikko Andrei Saharovin suunnittelemalla venäläisellä mallilla. Ydinaseiden kehittelyssä eteni toden teolla myös Britannia, jonka ydinaseohjelma oli käynnistynyt jo vuonna 1941. Neuvostoliiton ydinaseohjelma käynnistettiin toden teolla fyysikko Igor Kurtšatovin johdolla. Tie vetypommien valmistukseen oli avoin
Eisenhower teki puolestaan Atoms for Peace -aloitteen, jonka mukaan valtioita voitaisiin tukea rauhanomaisen ydinenergian käyttöön ottamisessa. Muina aktiivisina maina voidaan mainita Kiina, Intia, Pakistan ja Israel. Valtioiden ydinasevarustelun rajoittamiseksi esitettiin jo varhain useita aloitteita. Ensimmäinen tällainen oli vuonna 1946 Yhdysvaltojen presidentti Trumanin esittelemä Baruch-suunnitelma, jonka mukaan valtioiden ydinaseet asetettaisiin juuri perustetun Yhdistyneiden kansakuntien valvonnan alle. Niiden maiden joukko, joilla oli ydinaseohjelma, oli huomattavasti suurempi. Vuonna 1953 Yhdysvaltojen presidentti Dwight D. Mukaan lukeutui myös Ruotsi, joka luopui vuonna 1945 käynnistetystä aseohjelmastaan ratifioituaan vuonna 1968 ydinaseiden leviämisen ehkäisyä rajoittavan ydinsulkusopimuksen. Uhka Vaikka ydinase oli haluttu ase, valtiot ymmärsivät myös ydinaseiden kasvavaan tuhovoimaan ja niiden leviämiseen liittyvät riskit omalle turvallisuudelleen. Varsinaisten rajoitussopimusten aikakausi alkoi 1960-luvulta, jolloin valtiot solmivat useita asevalvonnan alan kansainvälisiä sopimuksia. 90 II MAAILMANSOTA muilla valtioilla on ydinaseita, ei kykene hallitsemaan kohtaloaan.” Ensimmäistä hyvin voimakasta atomipommia, jota kutsuttiin nimellä Gerboise Bleue (sininen aavikkorotta), testatiin Regannen keitaalla Algeriassa vuonna 1960, vetypommia testattiin vuonna 1968. Aloite johti muun muassa Kansainvälisen atomienergiajärjestön (IAEA) perustamiseen vuonna 1957. Suunnitelma ei saanut kannatusta. Kirjoittaja on oikeustieteen tohtori ja Maanpuolustuskorkeakoulun dosentti. HUHTIKUU 1945 "TOP SECRET" -LEIMALLA VARUSTETTU ASIAKIRJA Alustava luettelo japanilaisista kohteista, joihin on tarkoitus iskeä ydinaseella.
Vaikka Yhdysvaltain laivasto menetti yli 430 alusta toisessa maailmansodassa, McVay oli ainoa sotaoikeudessa tuomittu sota-aluksen päällikkö. LÄ H D E: W IK IP ED IA • KU VA T: U S N A VY . päivänä 1945 purjehtimaan Leyten saarelle Filippiineille, jonne sen arvioitiin saapuvan 31. päivä heinäkuuta kello 00.15 laivan etuosaan osui kaksi Japanin laivaston I-58-sukellusveneen laukaisemaa torpedoa. elokuuta rutiinilennolla ollut lentokone huomasi miehet. Alue tutkittiin 160 kilometrin säteellä, ja 316 miehistön jäsentä onnistuttiin pelastamaan. Vasta 2. Jos USS Arizonan upotusta Pearl Harborin iskussa ei huomioida, laivan tuho oli Yhdysvaltain laivaston kaikkien aikojen suurin yksittäinen tapahtuma menetettyinä ihmishenkinä. USS Indianapolis. II MAAILMANSOTA 91 K un Yhdysvaltain raskas risteilijä USS Indianapolis oli kuljettanut ydinpommin osat ja radioaktiivisen materiaalin perille Tinianin saarelle Tyynelle valtamerelle, se määrättiin heinäkuun 28. Suurin osa kuolleista oli saanut surmansa haiden hyökkäyksissä. McVay jätti väistelykuviot tekemättä ja oli määrittänyt kurssin suoraan kohteeseen. Laivan tuhosta ilmoitettiin julkisuudessa vasta kahden viikon päästä, kun Japani oli jo antautunut. Lokakuussa 2000 Yhdysvaltain kongessi käsitteli McVayn tapausta uudelleen ja vapautti tämän syyllisyydestä aluksen uppoamiseen. Indianapolis oli viimeisiä toisessa maailmansodassa upotettuja aluksia. Alusta ei kaivattu määräsatamassa, sillä oletettiin, että alus oli saanut uuden tehtävän ja muuttanut kurssia. elokuuta 2017 aluksen hylyn pohjoisen Tyynen valtameren alueelta 5,5 kilometrin syvyydestä. Puolivälissä matkaa Filippiinien merellä, 30. . Arviolta 300 henkeä 1 196:sta kuoli. Charles Butler McVay III.. Alus kääntyi ylösalaisin ja upposi 12 minuutissa. Allenin tutkimusalus Petrelin miehistö löysi 18. Tuomio päätti McVayn laivastouran, ja hän teki itsemurhan vuonna 1968. Haiden hyökkäyksissä kuoli joka päivä noin 50 miestä. Ydinpommia kuljettaneen sotalaivan synkkä kohtalo . Paul G. Aluksen päällikkö Charles Butler McVay III pelastui ja joutui sotaoikeuteen laivansa vaarantamisesta. Melkein 900 iskusta selvinnyttä miestä, pieni osa pelastuslautoilla ja suurin osa meressä pelkissä pelastusliiveissä, joutui olemaan yli neljä päivää haiden, luonnonvoimien, nälän ja janon armoilla. Normaalisti aluksen edetessä määränpäähänsä reitillä tehdään suunnan muutoksia, jotta vihollinen ei löytäisi sitä niin helposti. päivä. USS Indianapolikselta selviytyneitä sairaalassa elokuussa 1945
SA -K U VA N VÄ RI TY S TO M M I RO SS I, W W W .F A C EB O O K. C O M /H IS TO RY C O LO RI N G Tilaa Suomen Sotilas: www.suomensotilas.fi www.facebook.com/suomensotilas. C O M /H IS TO RY C O LO RI N G SA -K U VA N VÄ RI TY S TO M M I RO SS I, W W W .F A C EB O O K